Tänään oli oikein kunnon riita. Riidan jälkeen olin palasina henkisesti. Ei asia nyt varsinaisesti ollut paha, mutta se kuinka ilkeästi toinen voi sanoa. Mieheni teki työvuorolistoja ja normaalisti katsoin lasten perään,niinkuin aina. Kuopuksemme on oppinut nyt potalle. Ikää on 1,5v ja olen hänestä mahdottoman ylpeä. Oli jo tiedossa ,että pian hän oppii sillä siihen oli viitteitä. Kuitenkin isi ensimmäisen kerran sattui olemaan paikalla kun se pissa tuli sinne pottaan.
Tänään kuopus oli ilman vaippaa ollut jo tunnin verran,kun tykkää käydä potalla vapaasti. Laitoin vaipan pienen taistelun jälkeen jolloin mieheni kysyy: "no mikäs nyt harmittaa" Kerron syyn ja sanon että kun en halua että lattialla on pissaa ,sillä olen juuri alkamassa siivota. No tämä päästää kuopuksen potalle ja riisuu sen vaipan jonka olen tappelulla päälle saanut. Kuopus pissaa pottaan ja kaataa sen lattialle johon mieheni toteaa että on minun velvollisuuteni siivota se sillä hän tekee työvuorolistoja. Silloin suutuin. Huusin että siksi se vaippa olisi ollut kiva olla päälläkin.
Tämän jälkeen sain kuulla kuinka ei ole yhtään ihme etteivät lapset opi potalle kun minä en heitä koskaan sinne päästä. Se loukkasi. Facebook on kuulemma koko elämäni vaikka ainoastaan 5 min olin aamulla. Mieheni tekee 50-75 tunnin työviikkoja. Hoidan kodin ja lapset. Mies vie roskat. Se että siivoan joka päivä,panen astiat joka päivä,imuroin pesen lattiat ja herään yöllä yhtälailla,ei anna minulle mitään arvoa. Jos hän edes joskus on kotona oikeaan aikaan ja sattuu tekemään YHDEN saavutuksen on hän se parempi. Tuntuu ettei minulla ole mitään oikeutta olla edes enään vihainen mistään eikä oikeutta suuttua mistään koska hän vetä esiin heti tämän "se on hormonit jotka nyt puhuu joo joo" kortin. Kihisen kiukusta kun sen kuulen. Jokatapauksessa on se vain ilkeitä turhia sanoja tai mitä vaan,tunnen oloni pettyneeksi. Riittämättömäksi. Näinä päivinä pelottaa.. Pelottaa se ,että miten kun vauva syntyy? Jaksanko itse? Jaksaako parisuhde? Osaanko olla äiti joka repeää joka suuntaan tinkimättä mistään? Mutta onahn parisuhteissa riitoja? Tämä varsinaisesti ei ollut edes iso riita mutta loukkasi minua syvältä. Onko se hormoneista? Olenko vain herkkä? vai olenko vain väsynyt ja pettynyt kuin joskus tuntuu etten riitä vaikka tekisin mitä. Kuinka super voimat saikaan taas käytöön? joskus olen vain niin väsynyt....
Tänään kuopus oli ilman vaippaa ollut jo tunnin verran,kun tykkää käydä potalla vapaasti. Laitoin vaipan pienen taistelun jälkeen jolloin mieheni kysyy: "no mikäs nyt harmittaa" Kerron syyn ja sanon että kun en halua että lattialla on pissaa ,sillä olen juuri alkamassa siivota. No tämä päästää kuopuksen potalle ja riisuu sen vaipan jonka olen tappelulla päälle saanut. Kuopus pissaa pottaan ja kaataa sen lattialle johon mieheni toteaa että on minun velvollisuuteni siivota se sillä hän tekee työvuorolistoja. Silloin suutuin. Huusin että siksi se vaippa olisi ollut kiva olla päälläkin.
Tämän jälkeen sain kuulla kuinka ei ole yhtään ihme etteivät lapset opi potalle kun minä en heitä koskaan sinne päästä. Se loukkasi. Facebook on kuulemma koko elämäni vaikka ainoastaan 5 min olin aamulla. Mieheni tekee 50-75 tunnin työviikkoja. Hoidan kodin ja lapset. Mies vie roskat. Se että siivoan joka päivä,panen astiat joka päivä,imuroin pesen lattiat ja herään yöllä yhtälailla,ei anna minulle mitään arvoa. Jos hän edes joskus on kotona oikeaan aikaan ja sattuu tekemään YHDEN saavutuksen on hän se parempi. Tuntuu ettei minulla ole mitään oikeutta olla edes enään vihainen mistään eikä oikeutta suuttua mistään koska hän vetä esiin heti tämän "se on hormonit jotka nyt puhuu joo joo" kortin. Kihisen kiukusta kun sen kuulen. Jokatapauksessa on se vain ilkeitä turhia sanoja tai mitä vaan,tunnen oloni pettyneeksi. Riittämättömäksi. Näinä päivinä pelottaa.. Pelottaa se ,että miten kun vauva syntyy? Jaksanko itse? Jaksaako parisuhde? Osaanko olla äiti joka repeää joka suuntaan tinkimättä mistään? Mutta onahn parisuhteissa riitoja? Tämä varsinaisesti ei ollut edes iso riita mutta loukkasi minua syvältä. Onko se hormoneista? Olenko vain herkkä? vai olenko vain väsynyt ja pettynyt kuin joskus tuntuu etten riitä vaikka tekisin mitä. Kuinka super voimat saikaan taas käytöön? joskus olen vain niin väsynyt....
Meillä on sama tilanne. Teen kotona kaiken ja hoidan lapset, sitte pitäs olla kauheen kiitollinen jos ukko viittii tehä ees yhen kotiaskareen taikka syöttää vaikka lapset ja loppu illan saaki sitte maata sohvalla sen mielestä. Kauhulla odotan kun koulu alkaa että miten sitten, kyllä saa alkaa enemmän ottaa osaa kotihommiin se on varma!! Ajattelin tehä "työlistan" saa nähä toimiiko..
VastaaPoistaTuo on tosi kurjaa. Meillä normaalisti kyllä hommat hoituu ,mutta riidan tullen aina mies heittäytyy sille "sä et tee mitää ja mä kaiken" -linjalle. Tosin mä törkkäsin tuon riidan jälkeen sitte lapset sille ja painelin viettää vapaapäivän. Laitoin tekstaria vielä että "nyt saat nauttia mun arjestani,oletan että illalla kämppä on puhdas ja ruokakin tehty. Tais mennä perille...
Poista