Pelkoa huomisesta

Huomenna on rakenneultra. En ole pelännyt,odottanut tai jännittänyt sitä erityisemmin koko raskausaika,paitsi nyt. Nyt yhtäkkiä pelko kietoo minut sisäänsä ja tuntuu että kaikki muu häviää ympäriltä. Jättäen jäljelle vaan sen kylmän pelon,kuristaa kurkkuani ajatus ettei kaikki olekaan kunnossa.

Mitä jos vauvasta löydetään jotain vikaa? Mitään raskautta ei pitänyt edes olla. Olin pettynyt kun selvisi että olin raskaana jälleen. Miten ihmeessä niin kävi? En nyt mitään vauvaa tähän olisi halunnut! Kaikenlaisia tunteita,eikä kovin positiivisia,pyöri mielessäni. Aika kun kului,opin rakastamaan. Opin rakastamaan sitä pientä ihmettä sisälläni joka kaikkien todennäköisyyksien jälkeen halusi silti tulla. Tuli veristä vuotoa ja säikähdin. Menetämmekö lapsen? Säikähdys oli turha,onneksi. Tuli supistuksia, oli tulehdus ,kohdunkaula lyhentynyt ja mikään ei ollut itsestään selvä. Pyristeleekö vartaloni vastaan herätelläkseen minua rakastamaan vauvaa enemmän vai viedäkseen sen minulta pois? Jos vastaus on ensimmäinen,on se toiminut.

 Raskausaika on ollut minulle merkittävämpi kuin yksikään aiempi. Ja nyt pelkoni kasvaa sisälläni. Jos vauvassa on jotain vikaa ja se otetaan minulta pois niin olisihan se oikeen karman laki sillä minähän aluksi en halunnut edes vauvaa. Ja nyt se on tärkeämpi minulle kuin olisin ikinä voinut tässä vaiheessa edes olevan. Yhä useammin huomaan ylpeänä silitteleväni vatsaani, mieheni myös. Useammin kuin aiemmissa raskauksissa. Kumpikaan ei äänen sano sitä,mutta meistä kumpikin pelkää. Mieheni tukee minua pelkoni kanssa,vähättelee huolia. Totta, eihän tässä nyt ole mitään maata kaatavaa vielä nyt tapahtunutkaan. Toivottavasti ei tapahdukaan. Mutta silti näen hänen silmissään sen saman pelon joka kouristaa omaa vatsaani. Jos vauvalla on joku hätä miten siitä ikinä selviäisi? 

Huomenna on rakenneultra ja selviää kohdunkaulankin tilanne ja vauvan tilanne paremmin. Yöllä en varmasti saa unta. En usko jumalaan,en mihinkään yliluonnolliseen mutta tänään esitän toiveen vaikka hiljaa itselleni. Anna kaiken olla kunnossa ja anna meille terve pieni tyttö tai poika joulukuussa. Rakastan häntä niin kovin jo ,etten sanotuksi edes saa.