Tämä päivä on yksi pahimpia. Neuvolaan sain ajan taas jonnekin ties minne. Onhan se ihan kiva käydä neuvolassa 15 viikon välein. Samaa rataa kun jatketaan niin eipä tarttee kun kerran enään tuon sovitun ajan jälkeen käydäkkään.
Selkää särkenyt,supistanut ja käynyt kipeää koko helvetin päivän ja hetkeäkään en ehdi lepäämään. Häveten jouduin vaivaamaan taas anoppia että se tuo kaupasta perus tarpeet että pärjätään edes iltaan. Meidän 3v. ei mitä todennäköisemmin saa päivähoitopaikkaa tästä läheltä eli on ihan sama saako ollenkaan kun en voi viedä sitä hoitoon bussilla pitkän matkan päähänkään. Se autokoulu roikkuu edelleen ja en vaan yksinkertaisesti jaksa sinne raahautua vielä lisäksi kun tämän hetkinen elämä leviää muutenkin käsiin ja lujaa. Ja asiaa ei auta yhtään että tunnen siitäkin häpeää. Ja olisi niin paljon helpompaa jos olisi kortti. Millä ajalla mä mihinkään teoriakokeeseen luen?
Olen niin poikki. Lapset kiukuttelee tylsyyttään ja äiti itkee kipuja. Apua kykenee tarjoamaan tällähetkellä vain anoppi,enkä kehtaa sitä joka päivä edes vaivata... Olen niin väsynyt,niin poikki että en osaa enään kuin itkeä. Sitten saan murehtia riitoja mitä on ja surra asioita joita on tapahtunut. Tuntuu etten vaan enään jaksa joustaa. En jaksa varmaan edes itkeä kohta. Jos teen,on riski että alkaa kohdunsuu kypsymään liikaa ja saan hyvästellä ihme vauvani. Jos en tee, lapset kärsii tylsyyttä ja itse masennun ja kukaan ei edes näe sitä. Olenhan aina niin iloinen. "Kyllähän se nyt pärjää koska eihän se valitakkaan". En vaan jaksa enään edes itkeä loputonta väsymystäni. No,jos huominen on parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti