Puoliväliä ja raivareita.

20 Raskausviikkoa täynnä ja toiset 20 toivottavasti edessä! 2viikkoa enään siihen rajaan että meidän vauva on myös lääketieteen silmissä vauva. Nyt on supistukset hiukan vähentyneet levon takia,mutta yöunet huonontuneet selkäkivun tai milloin minkäkin säryn takia. Mieltä varjostaa pelko. Olenko viallinen enkä kykene pitämään lasta sisälläni turvassa tarpeeksi kauan? Mitä enemmän tulee tunteja,päiviä ja viikkoja lisää ,sitä arvokkaampana koen pienen vauvan sisälläni olevan.

 Mieltä on hieman varjostanut riita hyvän ystävän kanssa. Koin tulleeni loukatuksi kun hän minun henkilökohtaisesta asiastani syytti minua valehtelijaksi,ollessaan itse kuitenkin lopulta täysin väärässä. En vain voi siettää epäluottamusta ystäviltäni ,varsinkin jos en ole tehnyt itse mitään väärin. Ja se ,että omia henkilökohtaisia asioitani vatvotaan ja arvostellaan ja kaivellaan,kun olen asian sitten selittänyt ja sanonut että se saa jäädä. Mutta ei. Minäkään en voi ihmmisen erehtyväisyyden nimissä antaa kaikkea anteeksi ja katsoa kaikkea läpi sormien jos minua on loukattu. Ehkä ajan kanssa pystyn saamaan siitä ystävyydestä edes jotain takaisin ,mutta näiden muidenkin murheiden keskellä,se ei ole ensimmäisenä nyt mielessä.

Kun viikkoja nyt tuli taas lisää,tuli hormonityrskähdyksiä sen mukana. Tulin huomanneeksi että mieheni ei välttämättä vieläkään ole opinut kohtelemaan raskaana olevaa kuin kukkaa kämmenellä ja hän siitä hyvästä vietti seuraavan yönsä sohvalla. Ennen sohvalle joutumista kävimme seuraavan keskustelun:

Minä: "Mä en edes ymmärrä miksi sä olet mun kanssa kun en ole edes kaunis"
Mies: "No niin,mutta sulla on aivot"
Minä: "AHA! Että sä et pidä mua edes kauniina kiitos vaan!"
Mies: "No musta sä oot kyllä ihan nätti"

Tästä suivaantuneena ja naama punehtuen siirryttiin sitten vähän järeämpään kränään kun korotin ääntäni:

Minä: "Miten ihmeessä sä voit sanoa mua vaan "ihan nätiksi"?! Kyllä mä ainakin kaikille kehun kuinka komea sä olet ja hyvännäköinen"

Mies: "no mutta en mäkää niin kauheen komee oo enempi sellanen söpö"
Minä: "En sitte sano sua edes komeeks enään! ens kerralla kuule jos on ollut hyvää seksiä niin mä varmana sanon että "ihan jees" katotaan kuinka kivalta se susta tuntuu. KUSIPÄÄ!"

Mies: "Mutta enhän mä voi tietää mitä sanaa sä haluat että mä käytän?"
Minä: "Kaunis on kaunis. Rumalle akalle sä sanot kun se kysyy onko kaunis että "sä oot kyl ihan nätti". Selvittikö yhtää nyt mieltä? 

Mies: "No kaiketi joo... No mut musta sä oot seksikäs... Varsinkin nyt kun oot taas raskaana"
Minä: "sä oot varmaa puhkonu kumitki että oon tullu paksuks kun muuten en oo seksikäskään."
Mies: "En mä niin sanonu Voi herranjumala oikeesti!"
Minä: "sä voit nukkua sit sohvalla ens yön!"

No sainpa nukkua parisängyssä rauhassa yksin ja aamulla pitkään. Aamulla kiukkuinen nälkäinen 3v. Totesi "äiti sä olet TYHMÄ! ja RUMAKI!" Kun en antanut aamupalaksi pillimehua. Great. Mistähän se on tuollaisenkin oppinut? Soitin miehelle töihin ja kerroin hieman huvittuneena mitä meidän enkelimme oli sanonut. Niin Mies totesi "Ja sitten kuitenkin mulle pillastut kun sanon sua nätiks enkä kauniiksi?". Vastaukseksi sai: "Joo,mutta se on 3v ja sinä 28v. Sun pitäis tietää paremmin" . Illalla kun mies tuli kotiin ,antoi hän suukon poskelle ja sanoi "sä olet kyllä niin kaunis". Perille meni!