maanantai 30. heinäkuuta 2012

Hormoni riitoja pt.2 (toiveesta)

Kun ensimmäinen blogimerkintä raskausajan mielialan vaihteluista oli oikea menestys ja nyt muutama pyydellyt että laittiaisin lisääkin riidoista tänne niin voisin sitten muutaman hauskan jutun tänne lisätä.

Mieheni päätti tehdä salaatit meilel iltapalaksi ja sitten tekikin hyvät salaatit mutta jokin meni pieleen ,josta johtui seuraava keskustelu:

Minä: "tää salaatti maistuu ihan oksennukselta?"
Mies: "No en mä sinne ainakaan oksentanut? (naurahtaa) ja kaikki oli ihan toimivaa?"
Minä: "no ei tarvii alkaa vittuilee mutta tää kyllä maistuu nyt oudolle! otit kuitenkin jotain salaattikastiketta mikä ei ollu hyvää?!"
Mies: "No sitä mitä pyysit. jos se maistuu oudolle kun sun maku ja hajuaisti on herkempiä kun olet raskaana?"
Minä: "niin eli aina kun joku on pilaantunu mitä sä teet niin se on mun raskauden syy?!"

Seurasi syvä huokaus mieheltä. ja totesin sitten miehen olleen oikeessa,minä väärässä. En myöntänyt sitä ääneen tietenkään.


Eräänä aamuna sitten mieheni myös ajatteli olevansa hellä ja huomaavainen kun tuli herättämään minua sivelujen ja hivelyjen ja suukotusten tahdittamana. Tämä johti seuraavaan:

Minä: "onko pakko koskee noin kovaa?"
Mies: "Ihan hellästi oon koskenu?
Minä: "Olenko mä ***** joku pieno vai?! ÄLÄ kouri mua tolleen!"

Kyseessä siis ei ollut kuin sively mutta mieheni tuli sen verran innolla silittelemään että se +30 asteisessa makkarissa otti minua selvästi päähän... huonojen yöunien jälkeen.


Yhtenä päivänä huomasin kauhukseni Lindexin sovitus kopissa että olen saanut muutaman hailakan suonikohdun jalkaan ja polvitaipeissa näytti olevan myös sekä muutama ihan pieni reisien sivulla. Mieheni kuin tuli kotiin oli niitä pakko sitten kauhistella hänellekin. Huomioitavaa että olin kuumana päivänä vain t-paita ja alushousut päälläni.  

Minä: 
"Kato nyt mulla on suonikohjuja jaloissa!"
Mies kouraisee takapuolesta ja minä suivaannun:
Minä: "Mitä sä oikee kourit siinä?! Noit suonikohjuja sun piti kattoa!"
Mies: "Luuletko että jos s oot siinä melkee perse paljaana niin katon jotain suonikohjuja?"
Minä: "AHA! että koska on kuuma mun tarvii pukee haarniska pälle ettet sä tuijottele mun persettä!? Miksi sun täytyy olla noin seksistinen kokoajan! Sä et yhtään tue mua kun mua harmittaa jos saan suonikohjuja! Kiitos vaan!"
Mies: "Musta on vaan hienoa että sä oot raskaana ja sulle sopii toi iso maha"
Minä: "Oonko mä sit läskikin vai? Sä et halua mua enää..."

JEP! näitä on näitä oikutteluja. Note to everyone: En ole nirppis ja osaan käyttäytyä. Tämä raskausaika ja helle on vaan tehnyt tehtävänsä ja kaikki voi noita lukea sitte hyvällä huumorilla: :)



Julkistaminen niille jotka eivät jo tienneet

Kerroin eilen ilalla Facebookissa sitten lopuille ,jotka eivät jo tienneet olisin odottanut mieluusi rakenneultraa ja sitä että olisin kertonut ensin toiselle veljistäni kasvokkain asian mutta kun ihmisten kielenkannat eivät pysy kiinni ,niin oli pakko sitten kertoa nyt jo. Onnitteluja on tullut ja onnekseni ei vielä yhtään ilkeää kommenttia lisää :)

perjantai 27. heinäkuuta 2012

My body,My choice

Kävin muuten toissapäivänä taloyhtiön saunassa lenkkisaunavuorolla ja sielä oli myös tuttu entinen naapuri yhden toisen naapurimme kanssa. Hän ei tietenkään ollut nähnyt minua muutamaan kuukauteen ja huomasi tietenkin mahan koosta ja mallista päätellen että olen raskaana. En silti osannut odottaa kysymystä jonka hän heitti minulle saunassa. Onneksi en,koska muuten en olisi alunperin edes samaan aikaan saunaan mennytkään. Saati ollenkaan. "Onneksi olkoon perheenlisäyksen johdosta! No ootko onnellinen nyt?". Koko lause tuntui ihan pähkähullulta. Hetken tyrmistyksen jälkeen totesin vain takaisin "no pakkohan se on olla?". En oikein ymmärtänyt koko kysymyksen ideaa. Mitä se hänelle kuului olenko onnellinen ja jos on raskaana selvästi jo vähän pidemmällä kuin ekoilla viikoilla niin tuskin ketää nyt sanoo että "siis elämäni kamalin virhe!"?. Miten kukaan edes voisi sanoa niin? 
Tuntui kun joku olisi kaatanut vettä niskaan. Tyrmistyin ihan täysin. Hän jatkoi vielä "no kyllä te nyt sikiätte sitte kannattaisko ehkäisyä jossai vaiheessa harkita?" Totesin sitten jo kuivaan sävyyn että "meillä oli kyllä ja siitä huolimatta tulin". johon tämä nainen jatkoi tiedustelua "ai mikäs?Oliko se sitten niin pitkällä ettet aborttia voinut tehdä?" Silloin tunsin kuinka se ÄITI minusta nousi esille. Ei enään se joka oli aluksi kauhuissaan ja ei pahemmin iloinenkaan yllätysraskaudestaan ja joka olisi juossut silloin vielä kommentin kuultuaan karkuun ja ulos saunasta. Vaan se äiti joka kantaa sisällään elämän pientä ihmettä ja ylpeänä kantaakin. "pillerit ja kondomi ja viikkoja oli jo jonkun verran enkä edes silloin olisi enään aborttia edes halunnut tehdä. Lapsia ei tehdä. Niitä saadaan." Sanoin sen vielä niin normaalilla sävyllä että ihan kuin se ei olisi hetkauttanut minua lainkaan ja silloin sen todella tajusin. Olen valmis. Kenellekkään ei kuulu kuinka paljon lapsiani on ja miten lapseni saavat alkunsa. Lapsellisempi puoleni olisi näyttänyt varmasti keskisormea perään. Mutta minä otin löylykauhan käteen ja silitin mahaani ,jonka jälkeen heitin löylyä hymy kasvoillani. Tule joulu pian ja tuo mukanasi ihmeeni<3


torstai 26. heinäkuuta 2012

Terkkuja nahan alta!

Tänään tuli täyteen 18+0 ja sen kunniaksi näkyi päällepäin potkut! Aiemmin olin huolissani potkujen "laiskuudesta" mutta nyt hälveni kyllä huolet! :) Voi ihanaa! <3 sulan varmaan kohta tähän ihanaan tunteeseen! :) tuleva isikin tunsi illalla ensimmäistä kertaa oikein mojovat potkut!
Neuvolaan en pässyt taaskaan kun kaupunki säästää ilmeisesti neuvolakuluissa ja me uudelleen synnyttäjät emme ole minkään seurannan arvoisia. :/ Mutta tässä Uusia masukuvapäivtyksiä! :)

19+0 Edestä

Ja sivulta



tiistai 24. heinäkuuta 2012

Huimausta

Nyt olen saanut pikkuhiljaa vauvakseni ihan toden teolla näemmä kiusallisen vaivan kipujen lisäksi. Nimittäin huimauksen. Välillä tuntuu ihan kuin olisi laivassa  joka heiluu kohtuullisen kovin ja välillä taas pimenee ihan silmissä hetkeksi,kun iskee kova huimauskohtaus. Ensin ajattelin ,että onkohan nyt vaan nestehukkaa,mutta kun pidin huolta ruokailusta ja nesteytyksestä niin edelleen huimasi. Anoppi lopulta totesi että ettei olisi vain kiinni nyt verenpaineista tai hemoglobiinista? Kotiin päästyäni siis kaivoin vanhan tutun verenpaine mittarin esiin ja mittasin. Olen mitannut nyt usein ja keskimääräinen verenpaine on 100/65 aamulla on 93/60 hyvinkin usein ollut... Ei ehkä ihan tuulesta temmattua ollutkaan että johtuisi verenpaineista.



torstai 19. heinäkuuta 2012

17+0

Taas uusi viikko poksuu ja sen kunniaksi tulin muistelleeksi kaikkea eroa mitä tässä raskaudessa on olut edellisiin nähden. Tästä raskaudesta närästi alussa, aiemmista ei ole närästänyt. Myös pahoinvointi ja yökkäily on kestänyt todella pitkään kun edellisillä kierroksilla ensimmäisellä kerralla se loppui rv 8 ja toisesta ei ollut lainkaan. 
Tällä kertaa olen ollut hissunkissun raskaudestani vielä. Ihmisillä on niin paljon ennakkoluuloja ja ilkeitä ilmauksia että olen halunnut vain nauttia itse raskausajasta nyt kun siihen tottui ja se tuntui itsestä hyvältä. Eikai siitä voi ihmistä syyttääkkään? Aiemmin olen facebookissa hehkuttanut jo ennen ensimmäistä ultraa. Tällä kertaa olen osannut arvostaa jokaista hetkeä raskaudessani ihan erilaisella tavalla. Jokainen potku,jokainen kolotus,jokainen lisäkilo ja jokainen kiristävä housunnappi. Tällä kertaa on pelotanut np ultra ja sikiöseulonnat ja vastavuoroisesti pelottaa taas paljon 3viikon päästä oleva rakenne ultra. Tällä kertaa pelottaa se että jos se meidän pieni ihmeemme otettaisiinkin meiltä pois? Miten siitä selviäisi? Ajatuskin tuntuu mahdottomalta. Mutta eräs kanssaodottaja kuin joutui sairaalaan ennenaikaisuuden riskin vuoksi ne pelot taas hiipi mieleen. Mitä jos kaikki ei mene hyvin? Toivon voimia toverini perheelle ja pidän peukkuja varmasti loppuun saakka! 
Nyt on vauva potkiakin alkanut kunnolla! Tuntuu ihan selviä muksaisuja! :) <3 MEinaa sydän sulaa ja hymy pyrkii huulille joka kerta kuin yksikin potku tuntuu :) Kummaa että tästä yllätysodotuksesta tuli ihan omalla tavalla erikoisensa joka vaalia sitten lopulta. Ehkä olinkin tähän kuin tehty? 

Tässä vauvan kehitysvaiheesta

Sikiön paino: 180 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 12 cm 
Koko pituus: 17 cm 

Lapsi 

Lapsi jatkaa kasvuaan ja kehittymistään, mutta vähän hitaammalla vauhdilla. Lapsen lihakset kasvoissa ovat jo kehittyneet, ja lapsi voi siristää silmiään ja tehdä muita ilmeitä. 

Nyt silmissä voi jo erottaa merkkejä silmäripsistä. Lapsen silmien verkkokalvot reagoivat jo valoon, vaikka silmäluomet pysyvät kiinni. Kehon peittävässä karvoituksessa ei ole pigmenttiä, joten karvoitus on täysin vaalea. 

Luut jatkavat kehittymistä, ja vastasyntyneellä vauvalla on 300 luuta. Jotkut näistä luista kasvavat vanhetessa yhteen: aikuisilla on noin 206 luuta




lauantai 14. heinäkuuta 2012

+ 1kg!

Uskaltauduin vaa-alle pitkästä aikaa. Pelko oli suuri. Mitä jos se näyttää jo yli 60 kiloa? Miten otan sen? Murrunko? Painonnousu on minulle aina ollut vaikea asia ,mutta nyt kun lähtöjään oli jo 6 kiloa extra painoa niin se tuntuu vielä pahemmalta. Kiloja on edellisissä raskauksissa kertynyt mukavasti kuitenkin.
Nousin vaa-alle ja...
+1kilo TASAN! Siis mikä riemuvoitto! :) En voisi olla iloisempi! Luulin painavani paljon enemän kun mahaakin on mutta ei! Nyt voi hyvillä mielin jatkaa terveellisesti syömistä! :) Ihanaa!




torstai 12. heinäkuuta 2012

16+0 Kivut ja niiden syy

 Tänään vaihtui iloisesti kipujen kera raskausviikot. Nyt on sitten tasan 16+0 <3
Vatsa kivut eivät anna millää periksi ja aamulla ihmettelin miehelle että "en ymmärrä miksei tämä kipu lakkaa,en jaksa enää näitä kipuja! Mun kroppa pettää niin tässä raskaudessa..."
aamu alkoi suihkulla ja grammasella panadolilla ,että kykenin jäämään lasten kanssa kotiin kun mies lähti töihin.

Nin. klo 10.30 puhelin soi. Katsoin että oli -09 alkuinen numero niin arvasin että joku virallinen puhelu olisi luvassa. Vastasin ja selvisi hyvin nopeasti että se on lääkäri Jorvin naistentautien poliklinikalta. Oi ei. Huonoja uutisia ihan varmasti ,sillä muuten eivät olisi soittaneet.
Selvisi että minulla on kohdunkaulassa tulehdus joka aiheuttaa kamalat kivut. Se on voinut olla jo jonkun aikaa mutta nyt vasta alkanut oirehtia kunnolla ja sitä ei voi kuin hoitaa aika vahvoilla antibiooteilla pois. Mukava lääkäri sanoi että voin hakea lääkkeet synnytysvastaanotosta jo tänään.

Mikä tuuri? Se tulehdus on voinut olla jo pitkään ja olen laittanut oireet hiivan,virtsatie infektion tms piikkiin ja nyt raskauden. Jos en olisi tullut raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja jos ei olisi tullut "kuukautisia" olisin testannut aiemmin ja päätynyt ehkä toiseen ratkaisuun ja en olisi välittänyt kivuista ja tilanne olisi voinut mennä todella pahaksi. Sen sijaan olin autuaan tietämätön raskaudesta ja kun sain tietää en edes voinut kuvitella enään mitään muuta ratkaisua ja päädyimme pitämään lapsen. Tämä taas johti siihen että reagoin kipuun lopulta helpommin ,sillä pelkäsin vauvan puolesta ja näin ollen tämäkin saatiin hoidettua. Aikamoinen onni.

No antibioottien jälkeen ei paljon tarvinnut kärsiä enään ummetuksesta,mutta kivuilta ei päästy mihinkään... :/ Kivut voi jatkua vielä pitkäänkin mutta vauva kuulemma ei kärsi tulehduksesta kun sen nyt hoitaa. hoitamattomana ennenaikaisen riski olisi ollut.

Potkuja on alkanut tulla nyt enemmän ja enemmän ja ne ihan tuntuvat jo selvästi! Mahakin kasvaa kovaa kyytiä. Tässä on muutamat odotuskuvat mitkä tyttäreni kummitäti otti. :) Hyvää kesää kaikille!


16+0
16+0


lauantai 7. heinäkuuta 2012

Naistentautien päivystys

Eilen kävi vieraita kylässä ja totesinkin että kyllä se on kurjaa kun en lyhyestä välistä huolimatta muistanutkaan kuinka kipeää voi käydä kohdun kasvukivut kun vatsaan sattui. Muutaman kerran sattui ihan kunnollakin että oli pakko jo vähän nojailla eteenpäin. 
Päiväunien jälkeen tilanne kuitenkin oli pahempi. Alaselkää ja alavatsaa jomotti kovin ja tuntui että olisi ollut pahat menkat päällä. Nappasin panadolin. 
Tunnin päästä kävimn vessassa ja pyyhkiessä paperiin jäi vähän limaa ja kirkasta verta. Silloin vähän aloin epäilemään. Onkohan tämä normaalia?
Soitin tutulle joka sanoi että lepoa ja suikua,jos on kesken mennäkseen niin ei sille tehdä mitään. Pala nousi kurkkuun. Tottahan se olisi mutta silti ajatus tuntui niin kolkolta ja julmaltakin. "kaiken tämän jälkeen en halua menettää vauvaa" oli ainoa ajatus.

Kun kivut koveni ja alkoivat olla selkeitä supistuksen omaisia kipuja soitin sitten jorvin naistentautien päivystystykseen ja selitin tilanteen. "Tuu ihmeessä näytille jos on epämukava lo niin hyvä se on tarkistaa se tilanne". No Minä sitten menin kun mies tuli kotiin. 

Päivystyksessä jouduin odottelemaan jonkun aikaa ,sillä lääkäri oli kiinni synnytyssalissa tunnin. Sitten pääsin Lääkärin huoneeseen. Oli mukava,mutta aika omituinen lääkäri etten sanois. En nähnyt vauvaa ja ultrasi alakautta ja mittasi kohdunsuun. Kohdunkaula oli supistuksista lyhentynyt mutta kiinni ja kiinteä. Levätä pitäisi paljon. Sehän onnistuu kahden pienen lapsen kanssa helposti eikö? Varsinkin kun mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää. Sitten lääkäri heitti jotain mistä suoraan sanottuna loukkaannuin. Vielä ultratessa hän alkoi tiedustelemaan "Niin minkä ehäsyn meinasit ottaa sitte kun tämä on syntynyt? Kannattaa ottaa toi mirena kierukka heti 3kk synnytyksestä niin et tule uudestaan raskaaksi!" Olin kuin puulla päähän lyöty. Kyllähän sen voin myöntää,etten kyllä neljättä tee mutta silti oli ehkä vähän erikoista kuulla lääkärin tuputtavan kierukkaa kun olet raskaana 15+2 viikoilla. Sama lääkäri myös totesi ääneen että "onpas sulla kohtu kummasti tuolla lantiossa" ja "onpas outo tuo sun kohdunsuus kun on tollee veikeesti käyrä". Ei sitä nyt kaikkea tarvitse sanoa ääneen mitä ajattelee. Eihän? Jos olisin suuni saanu aikaseksi olisin mieluusti kysynyt että millainenkohan sen pitäis sitten olla että oisi rouvaa miellyttänyt. 

Loppujen lopuksi vauvalla on kaikki hyvin ja minullakin. Ikävät tuntemukset jatkuu kun rasitan itseäni,mutta nyt vaan täytyy koittaa kestää ja yrittää levätä tekemättä ylimääräisiä. Jännä muuten miten vauva on kasvanut ja kehittynyt tähän asti. Se on jo miniatyyri koossa oleva vauva! :)  


Sikiö 15 viikolla


keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kiukunpuuskia ja Ensitöytäyksiä

Olimme hakemassa koiranpentua kotiin saapuvaksi eilen ja automatkalla yhtäkkiä tunsin sen. Herätyspotkun sisältäni joka oli aivan selvä. "Hei! mua just potkaistiin!!" Miehenikin kysyi että "Ai oikeestiko?" Voi ihanuutta! :) <3 Vauvasta alkaa tulla todellinen kun se alkaa möyriäkin. :)

Sitten näitä hormonityrskyjä taas on mies saanut kokea niin paljon että en tiedä pitäisikö minun jo sääliä häntä. Enhän minä sille mitää voi? Vai voinko? Joka tapauksessa tilanne on se että olen aika herkästi räjähtävää materiaalia ollut taas jonkun aikaa. Tässä muutama ote eräistä keskusteluista ,joissa minä olen jostain tietämättömästä syystä suuttunut:

Mies osti uuden auton jossa säädin ilmastoinnin 18,5 asteeseen. Mies sääti sen perään 19.asteeseen joten:

Minä: "mitä sä teet?"
Mies: "säädin sitä tasan 19 asteeseen?"
Minä: "Mutta justahn mä laitoin sen 18.5?"
Mies: "Juu. Mutta nostin sen tasan 19 toista. Mikä tässä nyt haittaa?"
Minä: "koska mä halusin että se on 18,5!! Miks sun piti se muuttaa!?"
Mies: "voi herranjumala..."

Olin siivonnut koko asunnon tiptop ,mutta tiskit jätin miehelle. Hän lähti kauppaan ja viivähti reissulla mielestäni pitkään ja tämä taas johti tähän:

Minä: "Sä oot kyllä kiittämätön! Mä siivoon ja sä viivyt kaupassa tahallas ettet laittais tiskejä!"
Mies: "Viivyin ,koska kävin hakee sulle tosta lähikioskilta salmiakkia kanssa..."
Minä: "Et sit hakenu edes makuunista?"
Mies: "No en,kun aattelin ettet haluu paljon kun sä oot harmitellut sun painoa."
Minä: "Aha että sä et sitten osaa tuoda läskille vähää vai?!"
Mies: "Haenko mä sulle makuunista karkkia"
Minä: "Iha sama!! mä laitan ne tiskit"

Kerran olimme tekemässä tortilloja iltapalaksi. Mies oli tuonut kaupasta tortilla aineet. Leikkasin paprikaa tortilloja varten ,kun huomasin että paprika oli sisältä homeessa siitä siis siirtyi keskusteluun:

Minä: "Tää on homeessa!"
Mies: "no voi harmi,ollaa sit ilman paprikaa vaan"
Minä: "No en varmana ole kun ei mulla tuu kun kurkkua ja paprikaa kasviksista! jotain kurkkutortillaako pitäis syödä!? Mä en sit syö ***** ollenkaan!"
Mies: "Onko se nyt kiinni siitä paprikasta?"
Minä: "ON!"
Ei sanonut mitään,mutta kuulin että ovi kävi. tuli kotiin 10 min myöhemmin pussillinen paprikoita mukanaan... :D

Hirveät hormonityrskyt. Olenhan toki välillä turhamainen mutta näille jutuille osaan nauraa jo itsekin..