Kolmantena päivänä meille oli aamusta heti klo.8.30 tulossa kyyti kohti Ishestarin islanninhevostilaa. Kävimme aamiaisella ja jännitys vähän kutkutti jo vatsan pohjassa. En ollut ratsastanut viiteen vuoteen ja mies ei ollut ratsastanut kuin minun taluttamana joskus.klo 8.45 ei kyytiä ollut vieläkään tullut joten hotellilta saivat vähän soitella perään. Lopulta huonosti englantia taitava vhän töykeä mieshenkilö tuli meitä hakemaan ja kaahasi aivan julmetun kovaa Ishestarin tallille muutaman hotellin kautta.
Perillä päädyimme "kahvilaan" jossa näytettiin n.10 minuutin video "how to ride islandic horse". Nauroin miehelleni että "no minä kävin ihan muutaman kuukauden alkeiskurssin ja sinä opit ratsastamaan nyt sitte vartissa... " Tän jälkeen mentiin valkkaa hevosia ja oman heposeni nimi oli "snowt". Aivan vallan ihana,joskin nyt noh...uninen... Miinuksena tähän on anottava että petyin hieman hevosten olosuhteisiin. Ymmärrän että ne tekevät paljon töitä mutta kiinnitti huomiota että osa varusteista oli kieltämättä todella huonossa kunnossa ja rikki. Lisäten että Hevoset oli satuloita suoraan sanottuna todella likaisina, sen näki jo pitkältä. Siinä vaiheessa haiskahti vähän bisneksen haju. :/ Hevoset seisoivat myös kaikki miten sattui aitauksessa joka oli todella mutainen ,kaikki varusteet päällä.
Onneksi olen kuitenkin jo kokenut ratsastaja niin osasin ennen selkään menoa kiinnittää huomiota että satulavyö oli löysä ja satula oli vinossa selkeästi. Jossen olisi tätä huomannut olisin noussut jalustimen varaan ja mätkähtänyt joko hevosen alle tai maahan persuksilleni. Vahingolta onneksi vältyttiin kun kiristin sen itse ennen selkään nousua.
Matka alkoi hienosti ja ohjasin oman hevoseni mieheni hevosen eteen että saimme ratsastaa peräkkäin. Maisemat oli huimaavan ihanat ja ukkokultakin pysyi hevosen selässä oikein mallikkaasti. Kuvia ei paljoa saatu sillä kamera jäi miehelle,eikä minulle ja veikkaan että se ei ole uskaltanut ottaa enempää kuvia kuin 3 hevosen selästä.
Ratsastus itsessään oli todella mukavaa ja islanninhevosen pehmeä askel ei rasittanut selkää tai vatsaa. Ainoastaan loppua kohden tölttäämällä kun etenimme takaisin alkoi vatsaan käymään todella kipeää. Loppui kuitenkin hyvin nopeasti kun "hytkytyskin" lakkasi. Isäntä se takaa huuteli jo puolessa välissä matkaa "täähän on kivaa! tullaan joskus uudestaankin ratsastamaan!"
Takaisin tallilla tuli uusi epäkohta,hevoset sidottiin ohjista aitaan kiinni,satulat sentään otettiin pois. Tämän jälkeen menimme tutkailemaan tallia ja ihailemaan ympäristöä ennen paluu kyytiä. Ensi kerralla tulemma varmasti uudestaan ratsastamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti