Iceland Day 2: Þingvellir

Aamu aloitettiin ihanalla aamiaisbuffetilla,joka tosin ei ollu kovin laaja raskaana olevalle laktoosi intolerantikolle,sillä missään jugurtissa ei lukenut onko laktoositon vai ei ja en siis uskaltanut maistaa. Olisi ollut kohtuu epämukavaa lähteä auton kanssa reissun päälle jos vatsa olisi ollut sekaisin.
Europcarin työntekijä saapui hakemaan meitä hotellilta sovitusti TASAN 10.00.

Vuokraamamme auto oli Toyota Auris ja sain päivän kovat naurut kun mies totesi "voi ***** tää on manuaali!". Jep ei ole sama kun kotona oleva automaatti audi. Pidin suuni kiinni vaikka mieli olisi tehnyt  vähän ehkä kettuilla. Pienen uudelleen manuaalilla ajamaan opettelun jälkeen alkoi kuitenkin sujua. 

Lähdimme ajamaan kohti Pingvelliriä. Paikkaa,jossa mannerlaatat ovat erkaantuneet ja jättäneet niiden väliin rotkon. Paikassa olisi myös mahdollista snorklata kristallin kirkkaissa vesissä mannerlaattojen välissä,mutta koska on niin vähän aikaa ja niin paljon nähtävää,päätämme sen jättää väliin. Tällä kertaa. Täytyyhän jotain säästää ensi kerrallekin eikö?  Ajomatkaa pingvelliriin on noin 20min.

Matkalla ihailen luontoa ja,mitäs muutakaan kuin,syön eväitä jo vaikka aamupalasta ei ole kuin muutama tunti. Eilen paikallisesta supermarketista ostamani salaatti tuntuu olevan todella tervetullut! Tosin unohdin että salaatissa oli Krutonkeja jotka ovat pahasti vettyneet. Päätän nakella ne ulos ikkunasta.

Haluan pysähtyä levähdyspaikalle jossa on aivan älyttömän hieno lampi. Mieheni puhisee että "ei oltais voitu pysähtyä vähän matkan päässä on järvi? Ei ,minä haluan pysähtyä tähän. Ilmoitan että olisi vähän vessahätäkin. Tässä kohtaa matkalla tulee ensimmäinen vitsi. "mene puskan taakse?" Ehdottaa mies. "EI täällä jumalauta OLE PUSKIA NÄKYVISSÄKÄÄN!" Tiuskasen takaisin. Molemmat alkavat nauraa.

Kun olemme ihailleet lampea päädymme hetken ajomatkan päässä ihailemaan järveä ja järven vieressä olevaa eriskummallista näkyä. Hienoja pinottuja kiviä on monen sadan metrin matkalla. Niitä on ehdottomasti  Pakko päästä katsomaan! Hyvä etten juokse kameran kanssa muiden turistien sekaan. :)

Enää 5min ajomatkan päästä saavumme viimein Pinvelliriin. Tietysti sitä ei lausuta samanlailla kuin kirjoitetaan vaan lausuminen on lähempänä "thingvethlir" tai jotain. En oikein koko matkanaikana oppinut lausumaan yhden ainutta islantilaista sanaa. Nauraa sain kyllä yrittäessä.



Paikka on uskomattoman upea. Koski kohisee,muuten on hiljaista. Edes linnut eivät laula. Ihana rauha. Ilma on uskomattoman raikas. Tuntuu etten ole koskaan ollut yhtä lähellä luontoa kuin nyt. hiljaisuus ja puhtaus kietoo sisäänsä. En voi edes kuvailla sitä ihanuutta. Se täytyy vain kokea.

Hetken koskea ihailleena lähdemme kavelemään kauemmas ja ihailemaan vesiputousta jonka näimme matkalla jo. Vaikka vettä hiljakseen ripottelee ja joudun laittamaan sateensuojaksi sadeviitan päälleni,se ei kuitenkaan kastele läpimäräksi. Ilma on vain raikas ja hetkittäin aurinko pilkistää pilvien välistä. Totean että islanti on jännä maa. Vaikka vettä sataisi, se on kaunis. Kauniimpi kuin osasin kuvitella.

Vesiputous on hieno näky! Ihailemme näkyä aikamme ja otamme valokuvia. Tästä rauhasta ei voi saada tarpeekseen. Tänne voisi jäädä. Kun ummistat silmäsi kuulet vain veden virtaavan ja tunnet tuulen tuiverruksen ihollasi.