Koska Icelandair lentää suomeen vain kerran päivässä ja sekin klo 7.55 arvasin että joudumme lähtemään hieman aikaisemmin kuin kuudelta lentokentälle. Toki,kun respan isäntä ilmoitti että hän tilaa meille tuon lentokenttä kuljetuksen ja se lähtee 4.30 meinasin pudota takapuolelleni. Ilalliselta tullessa ,kellon ollessa klo 00.30 ,kun viimeiset tavarat oli pakattu ,jäi ainoastaan 4 tuntia aikaa nukkumiseen. Unikaan ei heti tullut joten lopullinen unisaldo täisi jäädä kolmeen tuntiin.
Aamulla kiirenvilkkaa ylös ja loput tavarat laukkuihin ja odottamaan kuljetusta. Kuljettaja tuli myöhässä ja tiuskasi vain ,että nyt on kiire jo! Olimme viimeiset jotka pääsivät bussiin. MIKÄ TUURI! Ulkona oli aivan kamala sade ja tuuli.
En saanut bussissa nukutuksi,niinkun en yleensä missään muussakaan kulkupelissä niin totesin miehelleni nukkuvani lentokentän penkillä sen tunnin pari ennen lennon lähtöä. Lentokentälle saavuttaessa kuitenkin huomaan ensimmäisenä kyltit "Sleeping,camping and cooking is forhibited". Se tuntuu lähinnä huonolta vitsiltä ,sillä olen kuoleman väsynyt. Onneksi Mieheni osaa käyttää Self check in:iä sillä minä en olisi osannut.
Lento lähtee ajallaan ja matkalla tulee hyvä elokuva. Romanttinen komedia "this means war" voin suositella muillekin. Matka tuntuu menevän nopeasti ja se selviääkin perillä. Kone on puoli tuntia etuajassa. Ei siis ihme että matka tuntui menneen joutuisasti.
Heitämme matkalaukut sisälle ja lähdemme hakemaan lapsia. Matkalla on mahtavan upea ukonilma ja näemme monta kirkasta salamaa. Lapset ovat onneissaan kun äiti ja isi tulee hakemaan. Ihan kuin olisimme olleet viikon pois. Tuntuu että 1,5v:kin osaa hirveästi jo sanoja. Ihanaa taas palata normaaliin arkeen.
Ihanuus arjesta haihtuu nopeasti ,sillä yöllä noin klo 12 kun olin saanut nukutuksi itse kaksi tuntia alkaa esikoinen yskän puuskan jälkeen oksentamaan ja sitten nousee kuume. Flunssa on kotitutunut meille. 2 vuorokauteen 7 tunnin yöunet saa olon tuntumaan humalaiselta ja siitä sitten on menty tähän asti niin että vuoronperään aina joku on ollut kipeä. Nyt on minun vuoroni. Mutta ei se haittaa.
Olin aluksi hiukan skeptinen islantia kohtaan että onko sielä nyt niin paljon nähtävää kuitenkaan. Huomasin kyllä hyvin nopeasti olleeni väärässä. Palaamme ehdottomasti islantiin takaisin ensi kerran kun suunnittelemme matkaa kaksin jonnekin. Tuo kaunis,karu mutta ihana maa,jossa ruoka on hyvää ja ihmiset ystävällisiä. Ehdottomasti suosikkipaikkani maan päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti