Pingvellirin jälkeen jatkoimme matkaa kohti Geysiriä. Matkalla pysähdyimme ihailemaan lampaita ja hevosia ja kauniita maisemia ja tietenkin,mitäs muutakaan kuin: pissalle. On todella hupaisaa että missään ei näy muita autoja,poliisien liikennekameroita saatika poliiseja edes. Ainoastaan kaunista luontoa ja lampaita tai islannin hevosia. Muutama lehmä näkyi ,nekin söivät salaattia pellosta. Eläinten hyvinvointi on todellakin islantilaisille tärkeää ja se näkyy! Oikea paikka löytyy helposti kun ajaa vain käytännössä katsoen suoraa tietä ja vesihöyry näkyy nousevan maasta jo pitkän matkan takaa. Eikun auto parkkiin ja tallustamaan kohti ihmismassaa. Sinne kaiketi kuuluu mennä kun muutkin on sielä?
Kun Olemme lähempänä ja kuljemme vesihöyryssä,savuksi sitä kyllä kutsuin ite. Alan haistaa kamalan mädäntyneen kananmunan hajun. Mulkaisen miestäni vihaisesti. Hän huomaa tuijotukseni ja kun sanon että "et sitte voinu pidättää" repeää hän nauruun. "Et koskaa oo tiennyt miltä rikkikaasu haisee?" No enpä ollut.
Kalliossa on syviä kuoppia jotka ovat täynnä vettä. Vesi poreilee. tietenkin hölmön silmin se tuntuu ihan oudolta ,sillä ulkona on +12 astetta. "onkohan toi vesi lämmintä?" tiedustelen mieheltäni ja olen laittamassa kättä pieneen puroon joka virtaa maassa. "ÄLÄ KOSKE SIIHEN!" Huudahtaa mies. Ihmettelen että ja miksen koskisi? No hän näyttää minulle kylttiä joka on ihan vieressä ja siinä lukee "80-100C". Onneksi En koskenut.
Kauempana siintää aidattu alue jonka ympärillä on paljon ihmisiä. "Strokkur" lukee kivessä alueen vieressä. Mieheni viisaampana selittää että tämä purkautuu 5-10 minuutin välein ja Geysir vain sillointällöin. Se kuulemma voi olla kerran päivässä tai kerran puolessa vuodessa,mutta purkautuessaan on paljon suurempi kuin "strokkur". Jäämme odottamaan ja ei mene aikaakaan kuin vesi pulpahtaa reippaasti ja sen jälkeen sinkoutuu monen metrin korkuisen vesimassan ilmaan! VAU!
Muutaman kerran vielä ihailimme sitä ja jatkoimme matka ihailemaan muita "vesialtaita" ja ihanaa punaista laavahiekkaa.
Vesionkaloita on monen laisia,kaikissa lähes kiehuvaa vettä. Upeat turkoosit onkalot ja kristallin kirkkaat vedet olivat todellakin näkemisen arvoiset. Tietenkin vielä matkalla autolle,oli pakko kokeilla kunnon turistin tavoin onko se virtaava vesi todellakin lämmintä. Kyllä se oli niin lämmintä että näpit paloi jossei nopeasti vain kokettanut vettä!Geysirin viereiseltä kaupalta ostimme vielä matkaevästä. Minulle Grillattu voileipä kinkku-juusto täytteellä ja miehelle juustohampurilainen. En ikinä ole saanut mitään niin hyvää kuin sen leivän. Tietty makua saattoi parantaa se,että oli kamala nälkä!
Tästä matka jatkuu kohti Gullfossin vesiputouksia. Sinne ei ollut enään pitkä matka ja ennen kuin huomaammekaan,olemme aivan mielettömän upean rotkon reunalla. "Pysäytä tohon!!" Huudan innoissani. Näky on mahtava. "mutta se vesiputous olisi ihan tossa jo.." yrittää mies mutta minä olen päättänyt että kuvaamme sen rotkon,NYT! Mies jää parkkeeraamaan kun minä pingon mahan kanssa kallioilla kamera kourassa innoissani. Näky oli suorastaan HUIKEA!
Vesiputoukset siintävät jo edessä. Odotin jotain pientä vesipuroa ,mutta vesiputous onkin jättisuuri! Se on leveä,kaksi tasoinen joista ensimmäinen putous on 11 metriä korkea ja toinen 20 metriä. Yhteensä siis 31 metriä. Putoukselta lähtee kanjoni joka on peräti 2,5 kilometriä pitkä ja paikoitellen jopa 70 metriä syvä. Virtaus vesiputouksessa nousee ajoittain jopa 2000kuutioon vettä sekunnissa. Virran voimakkuudella täyttäisi noin. 60 säiliörekkaa sekunnissa. aikamoinen määrä siis! Putousta jaksaa ihailla vaikka kuinka kauan. Putoukselle pääsee aivan lähelle. MEnemme ensin tutkimaan lähemmäs,ennen kuin kiipeämme kukkulan päälle ihailemaan koko komeutta.
Ylhäältä näkymä on kaunis ja sieltä löytyy myös faktatiedot vesiputouksesta. Selviää että joskus aikoinaan eräs tiedemis olisi halunnut vesiputouksen virtauksesta aiheuttamaa energiaa hyödykseen mutta hanke kaatui aikanaan ja gullfossin vesiputous jäi rauhaan. Nykyään se on erittäin suosittu turistikohde. Paikalla oli sankoin joukoin ihmisiä vaikka sää oli osittain sateinen. Välillä saattoi sataa ja välillä paistoin aurinko. Olin tehdä kuolemaa niissä portaissa jotka vievät näköalatasanteelle. Puuskutin kuin höyryveturi ja kun eräs venäläisturisti paineli ohitseni korkokengät jalassa totesin miehelleni: "on se jumalauta kun ei olla edes varustauduttu oikein" Enempi kyllä päähän otti se että se nainen meni minusta ohitse. Enkai minä nyt niin hidas ollut?Kun olemme Gullfossin katsonut on kello 17.00. Alkaa jo jalkoja väsyttää ja luomet painaa. Päätämme lähteä hotellille ja varata sittenkin sen islanninhevos ratsastuksen huomiseksi ennen kuin lähdemme katsomaan millainen on geoterminen kylpylä Blue Lagoon.
Illalla päädymme syömään pihvipaikkaan kuin "hereford stakehus". Ravinto on tasokkaan oloinen ja erittäin mukavaa palvelua saamme aluksi. Lopulta alkuinnostus kyllä laimenee sillä pääruokien jälkeen joudumme 40 minuutin odottelun jälkeen jo kiskaisemaan tarjoilijaa hihasta ja kysymään että "niin koska se etukäteen tilattu jälkiruoka tulee?. Vastaus on tietenkin tämä: "olemme täynnä niin on kiire,pahoittelumme". Huomaamme silti että korjaavat maksaneiden asiakkaiden pöytiä kyllä vauhdilla,että saavat uudet sisälle. Ottaa päähän. Lähdemme lopulta kylläisinä mutta totean ovesta ulos mennessä että tuohon paikkaan ei enään mennä. Kyseessä oli kuitenkin suosittu ravintola ,joten ruuhka ei ollut uusi juttu edes heille. Tosin ruoka oli hintalaatusuhteeltaan hyvä. Palvelu vaan vähän takkusi.
Kun pääsemme hotellille uni painaa silmiä kovasti. Nukahdamme ennen kuin ehdimme edes kiepsahtaa toistemme kainaloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti