Ensimmäisinä päivinä olisin varmasti unohtanut jo olevani raskaana jossen olisi oksentanut päivittäin ja potenut armotonta väsymystä. Miten kaikki tuntui nyt kovemmilta ja voimakkaammilta kun tietää syyn siihen? Pahoinvointikin äitiy kovaksikin oksenteluksi useasti päivässä ja väsymys tuntui raastavan voimia jokaikineh sekunti. Kaiken lisäksi isäntä alkoi tekemään 14 tunnin työpäiviä uuden kioskin avajaisten jälkeen. 3 päivän jälkeen olin jo kertakaikkisen puhki. Jokaisena päivänä piti käyttää koirat,viedä roskat,tiskata,pyykätä,hoitaa lapset,ulkoilla,tehdä ruoka,viedä taas koirat ja toisinaan käydä kaupassa. Arvostuspisteitä ropisi yksinhuoltajille. Miten ihmeessä ne jaksaa? Ne on kyllä jotain superäitejä. Ei minusta koskaan tule sellaista. Miten tässä oikeen edes kävi näin? En kyllä harasta seksiä enään ikinä... Olkoon puutteessa... Enhän minä ole mikään kolmen lapsen äiti? Aina olen sanonut että hulluja jotka tekee KOLME ihan peräjälkeen! Eikö ne osaa käyttää ehkäisyä? Koskaan en ole sanonut sitä suoraan mutta nytpä osui pilkka omaan nilkkaan. Ehkä ne tosiaan olikin käyttänyt kun mikään ilmeisesti ei voi olla edes varma ehkäisy. Ehkä joku kohdunpoisto. Mutta enhän ole edes mitenkään "sikiävää sorttia". Esikoista tehtiin kellon ja kalenterin kanssa reilun vuoden ja piti mennä tutkimaan että missä vika ,jossei ala tapahtua. Okei,ei se ole maailmanlopun pituinen aika,mutta vauvakuumeiselle huomattavan pitkä. Kuopus tulikin stten 10kk ehkäisyttä olon jälkeen. Ja tämä ehkäisyjen läpi. Tuntuu pahalta enkä uskalla iloita asiasta. Miten tämä on näin epäreilua kun minulla on montakin lapsetonta ystävää jotka ovat yrittäneet pitkään ja vaikka kuinka haluavat,eivät tule raskaaksi tai saavat keskenmenoja. Miksi minä tulin näin helposti? Päätän etten kerro raskaudesta ihan vielä monellekkaan. Ehkä sitten puolessa välissä. Tosin mahaa alkaa olemaan jo jonkun verran. Miten yhtäkkiä tässä kaikessa aiempien viikkojen outoudessa nyt onkin täysi selvyys? Miten en tajunnut mitään?
Kun oli kulunut 4 päivää raskausuutisesta alkoi niukka verinen vuoto. Säikähdin aivan kuollakseni ja soitin itkien mieheni töihin. Reaktio yllätti itsenikin. Taisin oikeasti pelätä että menettäisin vauvan ,jota alunperin en ollut edes halunnut? Olenko sittenkin juuri niin valmis tähän jo nyt kuin vain voi olla? Ehkä tämä onkin ihana juttu? Illalla ostan vauvanvaatteet: bodyn ja housut. Myönnän,ne on ehkä vähän poikamaiset ,mutta kylä niitä voi käyttää tytölläkin jos laittaa oranssit sukat siihen lisäksi. :)
rv 9+6 ihmettelin illalla että miten hassua että maha on oikeasti noin turvoksissa. Se on ihan pinkeä ja näyttääkin vauva mahata. Apua jos siitä tulee joku ihan hirveän iso ja vatsanahkalle saa sanoa hyvästit kun se repeää pilalle. Vielä kun olen siinä onnistunut säästymään. Sain nyt vihdoin käytyä neuvolassa ja varattua ultraääneen ajan. Neuvolassa kaikki oli tosi hyvin. Hemoglobiini oli 136 ja neuvolan terkka totesi että "pidä se tossa niin ei ole mitää hätää" Verenpaine oli ok ja siinä se sitte olikin koko homma. Ultraan sain ajan sopivalle päivälle. 13.6 klo 9.45 eli syntymäpäiväni aamu. Melkoinen sattuma.
rv10+0 Kävin avoimessa äitilapsi ryhmässä tyttöjeni kanssa. Laitoin löysän paidan jolla salaisuus saatiin pidettyä vielä salaisuuteen. Tosin,hikoilin kuin sika koko 2 tuntia kun en voinut ottaa paitaa pois. Ystäväni joka tiesi tilanteestani nauroi vedet silmissä sen jälkeen kun päästiin sieltä pois. Kun otin paidan hänen luonaan pois huudahti hän huvittuneesti "Herranjestas paljo sulla oli jo niitä viikkoja!?" Selvisi sitten sekin että no ehkei se olekaan omaa mielikuvitustani se että mahaa näkyy.
Kun oli kulunut 4 päivää raskausuutisesta alkoi niukka verinen vuoto. Säikähdin aivan kuollakseni ja soitin itkien mieheni töihin. Reaktio yllätti itsenikin. Taisin oikeasti pelätä että menettäisin vauvan ,jota alunperin en ollut edes halunnut? Olenko sittenkin juuri niin valmis tähän jo nyt kuin vain voi olla? Ehkä tämä onkin ihana juttu? Illalla ostan vauvanvaatteet: bodyn ja housut. Myönnän,ne on ehkä vähän poikamaiset ,mutta kylä niitä voi käyttää tytölläkin jos laittaa oranssit sukat siihen lisäksi. :)
rv 9+6 ihmettelin illalla että miten hassua että maha on oikeasti noin turvoksissa. Se on ihan pinkeä ja näyttääkin vauva mahata. Apua jos siitä tulee joku ihan hirveän iso ja vatsanahkalle saa sanoa hyvästit kun se repeää pilalle. Vielä kun olen siinä onnistunut säästymään. Sain nyt vihdoin käytyä neuvolassa ja varattua ultraääneen ajan. Neuvolassa kaikki oli tosi hyvin. Hemoglobiini oli 136 ja neuvolan terkka totesi että "pidä se tossa niin ei ole mitää hätää" Verenpaine oli ok ja siinä se sitte olikin koko homma. Ultraan sain ajan sopivalle päivälle. 13.6 klo 9.45 eli syntymäpäiväni aamu. Melkoinen sattuma.
rv10+0 Kävin avoimessa äitilapsi ryhmässä tyttöjeni kanssa. Laitoin löysän paidan jolla salaisuus saatiin pidettyä vielä salaisuuteen. Tosin,hikoilin kuin sika koko 2 tuntia kun en voinut ottaa paitaa pois. Ystäväni joka tiesi tilanteestani nauroi vedet silmissä sen jälkeen kun päästiin sieltä pois. Kun otin paidan hänen luonaan pois huudahti hän huvittuneesti "Herranjestas paljo sulla oli jo niitä viikkoja!?" Selvisi sitten sekin että no ehkei se olekaan omaa mielikuvitustani se että mahaa näkyy.
 |
| rv 10+0 |
 |
| housut ja Body koko 56cm :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti