Ultraääni

Tänään oli se niin kovin pelätty ultraääni. 
eilen illalla eisaanut unen päästä kiinni ,kuin vasta joskus klo 1 aikaan yöllä. Ja tietenkin heräsin pyörimään sängyssä jo jotain klo 6 maissa. En vain kyennyt nukkumaan. Mitäs jos vauva onkin jotenkin vammainen? Tai jos sillä on epämuodostumia? Jos se ei enään olekaan hengissä? Olihan minulla vuotoakin... Miksi minua oikeastaan jännittää? 
Kun päästiin odotushuoneeseen mieheni meni parkkeeraamaan autoa ja minä pääsin jo ultrahuoneeseen. Olin jo niin vihainen miehelleni että mihin se oikein jäi?! Onneksi hän kiiruhti paikalle että ehti mukaan. Oksettikin sopivasti aamulla. Kohtahan se selviää.. 

Ultrattiin mahan päältä ja ruutuun pärähti heti vauva! Ja aivan ensimmäiseksi tuli sanat suustani,vähän kuin yllättäen: "Kato kulta sielä se meijän vauva vilkuttaa!". Hetkinen? Minä jolle raskaus oli totaali shokki ja epätodellinen tilanne vielä 15minuuttia sittenkin, sanoin nyt "meidän vauva". Vähän hämmästyin itsekin. Silloin se totuus tosiaan iski. Se on meidän vauvamme. Meidän pieni,ihana vauvamme. Tiesin että kantaisin mahaani tästä eteenpäin ylpeänä ja olisin valmis kertomaan vaikka koko maailmalle ihanat uutiset. Se pelko,huoli,ahdistus...Kaikki yhtäkkiä hälveni. Ihan kuin sateen jälkeen ensimmäiset auringonsäteet pilkistää pilvien välistä ja tiedät: "tästä tulee kaunis päivä."

Vauvaa ultrattiin tarkkaan ja mitään normaalista poikkeavaa ei löytynyt. Niskaturvotus oli 0,6 eli todella olematon ja vauva liikkui normaalisti. Oli aika rauhallinen kaveri kuitenkin. Pituutta oli 52mm ja sydän pumputti 155lyöntiä minuutissa. Veriseulojen vastaus tulee sitten puolentoista viikon päästä. Toivottavasti tulevat postissa,sillä se tietää jo hyviä uutisia. :) Sain ottaa vielä perus tutkimusten jälkeen omaa videokuvaa ja sain 6 ultrakuvaa joista tänne laitan nyt puolet. 

Matkalla laboratorioon sanoin miehelleni "Kumma juttu,ensimmäistä kertaa odotan nyt innolla vauvaa. Ei sen väliä miten alkunsa sai,yhtä rakkaita ne on kaikki. Ja tämä vauva oli kai vain tarkoitus tulla. Meidän oma ihmevauva" Mies halasi ja pussasi otsalle. Verikokeissa ei edes päivääni latistanut että saatiin pistää 4 kertaa ennen kun saatiin kaikki 4 putkiloa täyteen. Hymyillen lampsin kohti syntymäpäivän viettoa kesäaurinkoon kallisarvoiset kuvat neuvolakortin välissä. Tasan 2 kuukauden päästä on rakenne UA. Paljonkohan pikkuinen silloin on kasvanut?