Ja siitä se sitten taas lähti...

22.5 Sanoin miehelleni että Kylläpäs on julmetus kummia nuo pillerit kun panevat oksettamaan näin paljon. Edellisen kerran kun teininä aloitin pillerit niin nekin kyllä aiheutti pahaa oloa mutta kuuluiko niiden takia ihan oksentaa? Yhdessä totesimme että kai se on normaalia. Onhan niissä enemmän hormonia kun cerazetteissä eikä raskaus ole edes mahdollinen "ollaan käytetty kuitenkin kortsuakin siihen pillereiden päälle!" No totta. Illalla ostin silti kaupasta raskaustestin ja illalla oksensin taas kaaressa. "mikä ihme mua vaivaa?" Mutta menkatkin oli ollut 3,5viikkoa sitten ja nyt menossa taukoviikon toinen päivä. Tuskin on mitään ihmeempää. Olin kyllä valittanut että kumma kun dieetti ei tehoa kun liikunkin paljon ja tuntuu että pyöristyn vaan? Lopetin tupakoinninkin kun ei vaan maistu... Mitähän teen väärin? Entäs se viime lauantain krapula? Herranjestas siihenki tuntui että voisin kuolla ,eikä koskaan ole ollut mitään kamalampaa. Noh kai se on vaan noi uudet pillerit...

23.5 Aamulla menin normaalisti aamupissalle ja huomasin sen raskaustesti paketin jonka,olin ostanut edellisenä iltana. Noh jospa sen nyt tässä samalla tekis. Imeytyy...punainen viiva... "Hetkinen? miten se kontrolli viiva nyt jo tuli... Eikun hetkin... VOI PERKELE!" Tuon varmempaa positiivista ei voi edes tulla. En todellakaan tiennyt alanko itkeä kiljua vai nauraa. Hyvä että housut kerkesin vetää ylös saakka kun ryntäsin takapihalle missä mies hoiti työpuhelua. "Nyt jumalauta luuri kiinni! mulla on tärkeää asiaa! MÄ olen raskaana taas! miten vittu tässä näin kävi!?" Kyllä,kirosanoja ei paljon säästelty kun silkka paniikki vyöryi ylitse. Tytöt on vasta 3 ja 1,5 ja taas tulee alkuvuodesta? Ei...Ei millään... 
Soitettiin tutulle kätilölle että nyt tarttettais kriisiapua. Mentiin päivällä sinne. Hän kuitenkin huolestui ja epäili kohdunulkoista kun "ei millään voi olla 3+4 viikkoja jos olet oksentanut 2 viikkoa jo?". Hän laittoi meidät jorviin ultraääneen että saadaan selville raskauden kesto ja määriteltyä alkion paikka. odotushuoneessa itku tuli väkisin. Päädyimme yksissä tuumin että keskeytetään heti kun mahdollista. En olisi ikinä kuvitellyt kykeneväni tähän päätökseen. Se tuntui pahalta. Mies lähti hakemaan lapsia ja jäin odottamaan yksin ultraa. Tunsin oloni niin yksinäiseksi. Kaikki tuntui epätodelliselta. "miten tuplaehkäisyn läpi voi tulla raskaaksi? Sehän on mahdotonta?" Ajatukset katkesivat kun ovi aukesi ja lääkäri pyysi sisään.. Tuomion aika koittaa...

Lääkäri kyseli ensin perus asioita ja sanoin että kun viikkoja on näin vähän haluaisin tehdä abortin heti ennen kun viikkoja on vaikka 6. tuntuisi kamalammalta tehdä sitä enään kun sydän lyö pienellä... Itku tuli taas. Sitten lääkäri alkoi ultrata ja ruutu ei näkynyt minulle. Näin lääkärin kasvoilta kuitenki ihmetyksen. Ja näin tulin uteliaaksi. Kysyin lääkäriltä että "näkyykö sielä mitään?" Lääkäri totesi että "juu mittailen ensin ja näytän sitten..." Mitä ihmettä se muka mittailee pienestä pisteestä? Se sitten selvisi kun lääkäri käänsi ruudun ympäri. Vaistomaisesti pistin kädet poskille ja kuulin kuin vieraan suusta "herranjumala se on jo noin iso!". Ensimmäiseksi näin ne pienet käden ja jalan alut,pään ja sitten...sen sykkivän sydämen... Kuumat kyyneleet valui pitkin poskia ja tiesin: tästä pienestä en luovu ikinä! Raskausviikoiksi tallentui 8+6 ja lasketuksi ajaksi 27.12.2012. Lääkäriäkin jo nauratti ja sanoi että "on siinä vauva kun noin kovasti halusi tulla! Ei se tavatonta ole että tuplaehkäisyn läpi tulee,muttei kyllä tosiaan yleistä. Siihen tarvitaan vain yksi siittiö" Sain kuvan mukaan ja pöllämystyneenä soitin vanhemmilleni. Olivat ymmärtäväisiä ja ihmeissään yhtälailla kun minäkin. Mieheni oli heti täysillä mukana ja iloinen. 

Illalla sain tekstiviestin isältäni : "en tiedä kuinka paniikissa sielä vielä ollaan,mutta mä ainakin odotan innolla uutta perheenjäsentä". Se helpotti.

Aamun yllätys

8+6