Hormoneja ja raskausoireita

Eilen sain hirveät hepslaagit yhtäkkiä illalla. Hormoneilla oli varmasti kyllä vaikutusta, mutta miehelleni en tietenkään pänkin luonteeni vuoksi sitä voinut myöntää mitenkään päin. Hyvä kuin en työntänyt miestäni sohvalle nukkumaan kiukuspäissäni. En ehtinyt,sillä nukahdin ennen... Riidan aihe oli kuitenkin painonnousu ja muutokset minun vartalossani. En voi sietää sitä että kun tämä tilanne on täysin erilainen ,kuin aiemmissa ja kaikki tuntuu olevan vieläkin vähän sekavaa,niin mies heittää että "no eihän tässä ole mitää uutta olet ollu raskaana ennenkin!" ja keskustelu päättyy siihen. Eilen sitten sängyssä suutuin aivan silmittömästi,en tiedä mistä mutta suutuinpa kuitenkin juuri tästä kommentista. Eikö mieheni ymmärrä että minulla on epävarma olo omasta vartalostani? Eikö hän oikeasti ymmärrä että edellisissä raskauksissani painoin lähtöjään jo 5 kiloa vähemmän ja mahaa alkoi tulemaan jostain puolen välin tienoilta vasta? Nyt tuntuu että turvotus on jo samaa luokkaa kuin maha puolessa välissä eikä se lohduta että lisää tulee. No ehkä totun tähänkin. Sekin stressaa että mitäs sitten kun kerron koko  raskaudesta kaikille? En pitäisi yhtään epätodennäköisenä että muutamat kaverit nostaa kytkintä tai pikkemminkin minä katkaisen välit ,kun tiedän että sieltä tulee juuri niitä kommentteja joita en jaksa tai edes halua kuulla: "ja taasko sä oot". Helkkaria se kenellekkään kuulu vaikka tekisin  Lacrosse kentällisen ipanoita. Mutta miksi silti välitän niin paljon muiden mielipiteistä? Puolustelenko raskautta nyt itselleni vai muille? Vai Yritänkö itselleni edelleen vakuutella että "tämä on mitä mahtavin juttu tähän tilanteeseen" ? Vaikkei se nyt tosiaan ollut,mutta ehkä me saamme siitä sellaisen tehtyä. :)

Raskausoireita on alkanut ilmestyä kasapäin. Väsymys on niin kova että tuntuu kuin joskus voisi pillahtaa itkuun vain pelkästän siksi ,että myisi vaikka sielunsa yhdistä päiväunista. Toinen onkin sitten se itkuun pillahtelu. En voinut edes Tarzan piirrettyä eilen katsoa pillahtelematta itkuun ihan pienistäkin asioista. Hävetti itseänikin vaikkei ketään edes nähnyt. Ihmeellisiä mielihaluja on myös alkanut tulla vaikka ja kuinka paljon,mutta kun saan sen haluamani ruoan esimerkiksi siihen nenäni eteen niin en sitten haluakkaan syödä sitä. Syön kuitenkin ja sitten tuleekin katumus ja alkaa oksettaa. Tosin hyvää ruokaa ei kehtaa oksentaakkaan ,joten sitten nieleskellään ja ajatellaan kukkaketoja,ilman hajuja. Eilenkin teki aivan julmetun paljon mieli makkaraperunoita ja kurkkusalaattia. Ja nyt lempimehuksi on tullut viinimarja mehu ,vaikka aiemmin olen vihannut viinimarjamehun makua. Kummasti tämä kerta tuntuu erilaiselta. Ihan kuin en olisi koskaan raskaana ollutkaan. Kaikki on jotenkin erilaista. Johtuukohan se kaikki siitä että tätä ei olisi pitänyt edes tapahtua? Mutta tapahtui sittenkin? En usko mihinkään yliluonnolliseen ,mutta kohtaloon ehkä. Ehkä sen piti olla juurikin niin ,että minä tulen yllätyksenä raskaaksi. Olisinkohan välttämättä tehnytkään sitä kolmatta muuten?