23 viikkoa ja roppaukaupalla matkakuumetta

Tänään tuli täytteen se 23 raskausviikkoa. Jos vauva syntyy nyt,sen eteen tehdään kaikki voitava. Tosin ei ole supistellut eikä mitään muutakaan joten nyt on uskaltanut elää jo kohtuullisen normaalisti normaalien asioiden kanssa. :)

Tänään tuntui vauvan terävät pienet kantapaat kyljissä ensimmistä kertaa kuin "liu'utti" niitä kantapäitä oikein terävästi pitkin alavatsaa ja kylkiä. <3 Potkut tuntuu jo päosin navan korkeudella,mutta tämä herra/neiti tykkää kääntyillä selvästi vielä istuma asentoonkin sillä potkut monesti tuntuvat sinkoutuvan kohti virtsarakkoa ja alavatsaa.

HUOMENNA on vihdoin se odotettu ylllätysmatka. Sain tietää siis ajankohdan viimein että lähdemme huomenna ja tulemme maanantaina illalla oletettavasti. Siinä on MONTA yötä vain kaksin,tai no kolmin ,koska vauvahan automaattisesti kulkee mukana.

Eilen meinasin itkuun purskahtaa kuin tajusin että minun vaatevalikoimani on aika rajallinen sitten kuitenkin,sillä paljon kasvanut vatsa joko ei sovi vaatteisiin tai vaatteet puristavat todella ikävästi. Kävin siis ostamassa ne kalliit housut. Piukat oli strech farkut mutta lantiolta ne ei kiristänyt. Reisistä kyllä,vaikka normaalisti on toisin päin. Myyjä kyllä totesi että koska ovat niin venyvää materiaalia,vähän löystyvät käytössä. Toivottavasti minä en liho sitä myötä kun ne löystyvät. No Sitten ostin yhden mekon,kaksi paitaa ja yhden topin. Sitten vähän asusteita ja tänään täytyi saada kengät. Olen selvästi mielenvikainen sillä 6.lla kuulla raskaana kiskon edelleen ne korkosaappaat jalkaan ja koron on oltava vähintää 7cm. Matkalle on kyllä pakattu kahdet lenkkaritkin mukaan. Ja vielä yksi pari korkokenkiäkin lisäksi.. :P

Rahaa tuntui palaneen hirveä määrä. Tänän kaikki kärjistyi sitten aivan älyttömään riitaan ja käytännössäkatsoen haukuimme mieheni kanssa toisemme täysin pystyyn,jonka päätteeksi minä lähdin itkien ovesta ulos. No kun tulin takaisin pyysi tietenkin herramies anteeksi ja antoi minulle yätyksen joka oli osana matkaa,minkä hänen piti antaa lentokentällä. Onneksi antoi sen kotona sillä aloin itkeä vollottaa täyttä parkua sitten liikutuksen kyyneleitä. "pirun raskaushormonit taas!" ajattelin. Sain pienen pinkin muistikirjan jossa luki "Uusi Elämä - Elämälleni,rakkaudelleni, Rakkaimpien ihmisteni parhaimmalle äidille". Oli ostanut sen minulle yhdessä tyttöjen kanssa ja sanoi sen olevan sitä varten,että voin kirjoittaa matkalla asioita muistiin raskaudesta ja reissusta ja sitten kirjoittaa ne tänne blogiini. <3 Ihana ihana mies. Taisin suuttua turhasta. Kieltäydyin tietenkin kunnon raskaana olevan hormonihirviön tavoin lähtemästä edes matkalle. Todellisuudessahan minua ei saisi jättämään sitä matkaa väliin vaikka jalka irtoaisi.

Ensi yönä voi olla aikamoisen jännittynyt tunnelma ja uni ei tule varmasti!
Niin paljon pitäisi pakata,sääret vahata. HUH! Loma<3 

23+0 masu<3

22+

Raskausviikot vaihtui kyllä jo ihan muutama päivä sitten mutta tässä nyt on ollut menoja niin en ole ennättänyt blogiin kirjoittaa. Lauantaina olin esimerkiksi Heinämasut -09 mökkireissulla ja pakko kyllä sanoa että niin hauskaa minulla ei ole ollutkaan aikoihin! Nauroimme,saunoimme,juoruilimme,lauloimme,söimme. Ihana ilmakin meitä helli.
Vauva säikäytti minut pysyttelemällä hiljaa. Ei oikein meinannut millään liikkua ja sitten ummetus iski ja vessakäynnin yhteydessä tuli taas sitä kirkasta limatulpan tapaista klimppiä. Se vähän mietitytti. Kuitenkaan ei supistanut paitsi muutamien harjoitussupistusten verran ja ei ollut kipuja,joten en huolestunut niin paljon.
Illalla kuitenkin alkoi potkutella niin että eräs ystävätär pääsi tuntemaan potkut.

Maha kasvaa aivan mielettömän nopeaa tahtia. Tuntuu että viikkoja olisi 32 eikä 22 kun maha on jo kohtuullisen iso! Ja matkakin lähenee ja jännitys senkuin tiivistyy! Täytyy vain käydä hakemassa se ihanat äitiyshousut! :)

Tässä sikiön kehitysvaiheista tällä vikolla:

Sikiön paino: 450 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 19 cm
Koko pituus: 27 cm

Tämän viikon alussa sikiö on 20 viikkoa vanha. Kulmakarvat ja hiukset tulevat selvemmin esille ja sikiö liikuttelee silmiään useammin. Nämä silmänliikkeet voi nähdä ultraäänessä. Nyt untuvakarvoitus peittää koko kehon, mutta sitä on eniten pään ympärillä, kaulassa ja kasvoissa.

Jalat alkavat lähestyä lopullista pituuttaan suhteessa kehoon ja sekä käsien että jalkojen lihakset voimistuvat, jolloin myös liikkeet ovat voimakkaampia. Samanaikaisesti jatkuu luurangon rustojen kehitys luiksi.Puolustusjärjestelmä ei ole vielä täysin kehittynyt, mutta auttaa suojaamaan pientä kehoa infektioita vastaan. Pojilla kivekset alkavat laskeutua kohti kivespusseja.

23.raskausviikko

Suuri vaate kriisi

Reissuun on enään vähän aikaa ja eilen haimme äitiysvaatteeni lainasta kotiin. "Ai että mulla on nyt vaikka kuinka mnet mammafarkut ja housut,kun alkaa olla kohtuu hamevoittoista tuo alaosa linja". Olin päivällä katsellut ja sovittanut eräitä AIVAN mielettömän hyviä strech farkkuja. Olivat ohuet,joustavat,kuin ilmaa ja mielettömän hyvän tuntuiset. Melkein paremmat kun legginsit. Harmi vain että hintalapussa lukee 75euroa.

Tänään sitten innoissani sovittelin vaatteita ja ajattelin pohtia mitä otan reissulle mukaan. Täytyyhän minun näyttää hyvältä! Alku alkoi lupaavasti kun sovitin paita osaston läpi. Ihania ihania t-paitoja ja pitkähihaisia jotka olin jo unohtanut! Sitten siirryin niihin kauan kaipaamiini housuihin. "Jumalauta nää ei mene päälle!!" No kun sain kiskottua melkeen selälläni viisarien lailla ympyrää pyörien ja kiskoen selkä kaarella lopulta ne housut päälleni tulin todeneeksi etten pysty kävelemään niillä. Mieheni tietenkin ystävällisesti tieusteli että miksen muka,hyvältä näyttää! "Koska nää vittu ratkeaa jos edes astun tai pyllistän!!" Tiuskasin takaisin. Kiukutti. Enemmänkin kuin kiukutti. Olin varma että alan itkeä. Perkele. En minä ole mikään pyöreä ihminen,varsin hoikka,olen ehkä aina ollut hiukan persevä,mutta kyllä naisella muodot pitää olla! Vai missä niiden piti olla? 

Käydessäni saman urakan läpi lopuissakin housuissa tulin vain todenneeksi että ei ne mahdu vaikka päälläni seisoisin. YHDET meni. Paskat... Käyn ostamassa ne kalliit äitiyshousut ja kulutan ne vaikka puhki ja sitten ostan perusleggareita kasan niiden rinnalle. Johan niistäkin yhdet repesi takapuolesta kun yritin vääntää kenkäkaupassa kenkiä jalkaani. Raskaana oleva ystäväni meinasi housuunsa pissata kun nauroi niin kovin. En ole eläissäni juossut henkkamaukkaan niin nopeasti kuin silloin ja ostanut uudet. Tulin kyllä todenneeksi että ne ovat ihan varmasti pienentäneet kokoja ilkeyttään koska jouduin ostamaan kokoa 38 olevat. Ne 34kin näyttivät ihan naurettavan pieniltä lasten legginseiltä!

totesin mieelle tietysti episodin päätyttyä vielä uhmakkaana: "parempi olis viedä mut sellaseen paikkaan missä ei tarvii housuja lainkaan!" Muutan thaimaaseen ja kuljen alasti niin voin kuvitella edes olevani kokoa 34... Kylläpä nyt kiukuttaa.

Suru vertaansa vailla.

Joulumasut yhteisöön laskeutui tänään hiljaisuus. Eräs kanssaodottajamme ,joka odotti esikoispoikiaan,synnytti viikonloppuna. Olimme kaikki toiveikkaita vauvojen suhteen,olivat pienillä viikoilla syntyneitä,mutta silti niin sitkeitä poikia. Tuntui niin hölmöltä että ne pojat oikeasti syntyi raskausviikolla 23. Eihän tästä ole kauaakaan kuin yksi pieni enkelityttö samoilla viikoilla lensi pilven reunalle.

Tänään ei toinen pienistä pojista jaksanut odottaa kastetilaisuutta vaan lensi pilvien reunalle. En voi edes kuvitella vanhempien surua. Itsestäni tuntuu kaihoisalta ja pahalta heidän puolestaan. Vanhemmat ovat varmasti murtuneita surun seassa ja huoli toisesta pojasta on vielä. 

Tänään en löydä sanoja. En löydä sanoja lohduksi,en selitykseksi. Tai löydän: Miksi näin käy? Miksi näin käy ihmisille jotka tosissaan haluavat niitä lapsia? Ja jotkut saa lapsia kamapäissään ja lapset joutuu vieroitushoitoon,huostaan tai pahempaa... Miksi elämä on niin epäreilua? Näihin emme koskaan saa vastauksia...

Pienen joulunenkelin muistoa kunnioittaen

Kun on oikein pieni

voi lentää linnun untuvalla,

nukkua orvokinlehden alla,

kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,

voi keinua heinässä heiluvassa,

levätä kukassa tuoksuvassa,

kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,

voi istua lumihiutaleille,

ja liitää maailman tuulien teille,

kun on oikein pieni.

21+ yllätyksiä

Nyt olen vähän aikaa ollut neuvoton. En ole osannut blogia kirjoittaa sillä on ollut joulumasut yhteisössä vähän huolia ja murheita jotka auttamatta näemmä vaikuttaa omaan mielialaani heti. Meillä on todella tiivis joukko ja jos yhdelle käy huonosti,se koskettaa kaikkia. Kaikki ovat surullisia. 3 pientä enkeliä jo suojelee joulutonttujamme,joista 2 pientä poikaa kasvavat tällä hetkellä lastenklinikalla...

Omat supistukset ovat vähentyneet paljon,mutta huomaan silti sen pelon vaikuttavan itseeni. Seksi ei tule kysymykseenkään. Mieli vaikka tekisi,en vain uskalla. Aiemmissa raskauksissa on ollut peloton kokoajan ja kaikki mennytkin hyvin,mutta nyt kaikki pelottaa. Pelkään että Minua vain rankaistaan siitä ,etten ollut toivonut tätä lasta etukäteen. 

Ja tietenkin nyt kuin supistukset hellittävät,matalat verenpaineet ovat tehneet ihanan comebackin. Tänään olin aivan varma että pyörryn. Olo oli yhtäkkiä aivan kamala. Kerrankin muistin mitata verenpaineeni,kun se huimauskohtaus iski. 80/48. Ei siis ihme että meinasin pyörtyä. Onneksi mies oli kotona ja heti toi juotavaa ja sen jälkeen alkoi laittaa pientä suolaista iltapalaa ja olo koheni pikkuhiljaa. Onneksi en ollut tyttöjen kanssa kolmin kotona. Olisin voinut pyörtyä ja jotain sattua.

Jos murheet sivuutetaan hetkeksi on positiivistakin kertomusta: Vauva potkii paljon! Tosin,olen melkein varma että se on suurimman osan perätilassa,sillä potkut tuntuvat todella alhaalla. Onneksi on aikaa vielä kääntyä :) Ja mitä tulee sihen yllätykseen:

Mieheni on viemässä minut kahden keskiselle matkalle. En tiedä tarkkaa ajankohtaa enkä matkan pituutta,mutta tiedän että siihen kuuluu lentokoneella matkustaminen ja passin siis tarvitsen. Muuta en tiedä. Hän sanoi jo että saan pakata ensi viikon maanantaina ja pistää minut pakkaamaan kaikenlaista etten ikinä arvaa minne hän minut vie ja pitää sen salaisuutena loppuun saakka,ellen lentokentällä sitten saa "jo" tietää. Olen kuulemma sen ansainnut kaiken jälkeen. Olen ollut ihan taivaissa ja innoissani tulevasta yllätyksestä. Rakastan yllätyksiä ja sen voimalla jaksan jatkaa eteenpäin! Ihana,ihana viekas mies! :) <3

Tässä myös masupäivitystä tältä viikolta. Siitä tulee iso! 

21+3

Kun kaikki hajoaa käsiin.

Tämä päivä on yksi pahimpia. Neuvolaan sain ajan taas jonnekin ties minne. Onhan se ihan kiva käydä neuvolassa 15 viikon välein. Samaa rataa kun jatketaan niin eipä tarttee kun kerran enään tuon sovitun ajan jälkeen käydäkkään.

Selkää särkenyt,supistanut ja käynyt kipeää koko helvetin päivän ja hetkeäkään en ehdi lepäämään. Häveten jouduin vaivaamaan taas anoppia että se tuo kaupasta perus tarpeet että pärjätään edes iltaan. Meidän 3v. ei mitä todennäköisemmin saa päivähoitopaikkaa tästä läheltä eli on ihan sama saako ollenkaan kun en voi viedä sitä hoitoon bussilla pitkän matkan päähänkään. Se autokoulu roikkuu edelleen ja en vaan yksinkertaisesti jaksa sinne raahautua vielä lisäksi kun tämän hetkinen elämä leviää muutenkin käsiin ja lujaa.  Ja asiaa ei auta yhtään että tunnen siitäkin häpeää. Ja olisi niin paljon helpompaa jos olisi kortti. Millä ajalla mä mihinkään teoriakokeeseen luen?

Olen niin poikki. Lapset kiukuttelee tylsyyttään ja äiti itkee kipuja. Apua kykenee tarjoamaan tällähetkellä vain anoppi,enkä kehtaa sitä joka päivä edes vaivata... Olen niin väsynyt,niin poikki että en osaa enään kuin itkeä. Sitten saan murehtia riitoja mitä on ja surra asioita joita on tapahtunut. Tuntuu etten vaan enään jaksa joustaa. En jaksa varmaan edes itkeä kohta. Jos teen,on riski että alkaa kohdunsuu kypsymään liikaa ja saan hyvästellä ihme vauvani. Jos en tee, lapset kärsii tylsyyttä ja itse masennun ja kukaan ei edes näe sitä. Olenhan aina niin iloinen. "Kyllähän se nyt pärjää koska eihän se valitakkaan". En vaan jaksa enään edes itkeä loputonta väsymystäni. No,jos huominen on parempi.

Rakenne Ultraääni

Tänään oli rakenneultra. Pelotti,hirvitti ,jännitti. Yöllä heräsin monen monta kertaa yöllä millon mihinkin ja vilkuilin kelloa. Aamulla olin yllättävän rauhallinen,yllätyin itsekin. Sitten lähdettiin kohti Jorvia.

Olin suhteellisen rauhallinen kunnes otin äitinpolin oven kahvasta kiinni. Silloin tuntui että sydän olisi jättänyt hypähdyksen välistä ja jännitys iski ja sydän alkoi takoa nopeammin ja kämmenet hikoilla. Onneksi ei tarvinnut odottaa kuin ihan muutaman minuutin niin pääsimme jo ultraus huoneeseen. Höh ei ole sama kätilö kun viimeksi vaikka piti olla... No ehkä tämäkin on mukava.

Kätilö osoittautui oikein mukavaksi ja tiedusteli vointiani. Ja kerroimme että 3v. tuleva isosisko oli kovin harmissaan kun ei päässyt mukaan katsomaan vauvaa. Lupasi että yritetään metsästää siskolle hienot sivuprofiilikuvat sitten kotiin viemisiksi. Sitten vatsa paljaaksi ja eikun asian ytimeen.

Voi miten paljon vauva oli kasvanut kun todella sen nyt näki! Painoarviota kätilö laski 373grammaa. Vauva heilutteli käsiä lähes ainoastaan ,josta kätilö sitten tuumasi että "taitaa olla käsityö ammattivalintana kun tämä kasvaa isoksi" :) Oli hauska seurata kuinka vauva availi suutaan ja naputteli sormillaan kohdun seinämää. Suuri helpotuksen aalto vyöryi ylitse kun selvisi että kohdunkaula on kiinni sisältäkin päin ja vauva on ihan normaali kaikinpuolin. Mitään erityis seurantaa ei tarvita. Sukupuoli jäi salaisuudeksi,vaikka pieni aavistus on kyllä itselläni. <3 Joulukuuta odotellen <3

Tässä vielä ultrakuvia ja 2.min video ultraäänestä. 

Vilkutus sivulla,jossa kaikki sormet näkyvät

Yksi niistä harvoista sivuprofiileista.

Toinen Vilkutus kasvojen edestä <3