tag:blogger.com,1999:blog-73948211969018091542024-03-05T23:24:11.265-08:00Äitiyspakkaus~Mietteitä kolmannen lapsen yllätys odotuksesta~juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.comBlogger62125tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-25867123125707955572013-04-19T04:41:00.002-07:002013-04-24T07:05:33.788-07:00Jäähyväiset.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZdqR1cy79VlwYkH-lwkdk-qCwjHiqdVqz5TJweEDi2nvrnuWL3S6UetvU7Gep0Lkj5P7V6tLLiiAAWKvU1hKlS-UYBd4CB-KZ0fCg0FhmHcSeJAS6EJIwFHY8gK00wbP079WH3qSsDPU/s1600/islaa+ja+nasua+huhtikuu+2013+006.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZdqR1cy79VlwYkH-lwkdk-qCwjHiqdVqz5TJweEDi2nvrnuWL3S6UetvU7Gep0Lkj5P7V6tLLiiAAWKvU1hKlS-UYBd4CB-KZ0fCg0FhmHcSeJAS6EJIwFHY8gK00wbP079WH3qSsDPU/s320/islaa+ja+nasua+huhtikuu+2013+006.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Isla 3kk <3</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="text-align: start;">Kun vauva on syntynyt ja elämä on samaa kakkavaipan vaihtoa niin jätän jäähyväiset ihanille lukijoilleni. Kiitos paljon matkaseurasta kanssamme. :) </span>Terveisin: Isla & äiti</div>
<br />P.S uutta blogiani pääsee seuraamaan osoitteesta: <a href="http://tcloh.blogspot.fi/">http://tcloh.blogspot.fi/</a><br />
<br />juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-34148055478481593502013-03-04T05:30:00.001-08:002013-03-04T05:30:24.159-08:00"Vanhempasi ovat antaneet sinulle nimen..." <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnOaF1LypSZtzTCOvP5rdYclycl2UBJgkltvki4e200rpzCsITIx0oX7OOLf2imF84gsWMekGU5A2fcXW3zFrQjhgT3HuJPhlYG_WGcVHgGHrGi9cjZz76xXyAC33-XpnXAwSwp_fPSLA/s1600/P2170183.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnOaF1LypSZtzTCOvP5rdYclycl2UBJgkltvki4e200rpzCsITIx0oX7OOLf2imF84gsWMekGU5A2fcXW3zFrQjhgT3HuJPhlYG_WGcVHgGHrGi9cjZz76xXyAC33-XpnXAwSwp_fPSLA/s200/P2170183.JPG" width="200" /></a>17.2 Oli se suuri päivä jolloin prinsessamme sai vihdoinkin nimen. Nimestä oli tosin hirveä taistelu. Meillä oli ensin lapselle nimi,mutta kun hän syntyi tajusin heti ettei se näytä kyllä nyt yhtään siltä ja minusta hän näytti toisen nimiseltä. Tähän nimeen mieheni tietenkään ei suostunut vaikka lähes kaikki tutut olivat vauvaa kutsuneet. Näin siis matkalla tapaamaan pappia 3 päivää ennen ristiäisiä vasta kirjoitimme nimet alle paperiin. <i>Jos ne vielä vaikka muuttuisikin</i>...<br />
<br />
Sunnuntaina 17.2 Siis menimme Espoon tuomiokirkon toimituskappeliin. Teimme edellisenä iltana omenapiirakkaa ja mieheni halusi välttämättä tehdä voileipäkakun. Naurahdin. <i>Eihän se osaa tehdä valmislasagneakaan? </i>Eikun soittelemaan ohjeita. Mieheni ei kokkaa koskaan,eikä edes osaa joten olin erittäin otettu ett hän teki itse voileipä kakun. Minun ohjeillani tosin. Aamulla yritin vielä opettaa miestä tekemään kinkku ruusuja. Mies rullaili aikansa niitä kinkkuja kunnes tuli hiiltyneenä <b style="font-style: italic;">"et viittis sä tehdä niitä ruusuja siihen kun mun ruusut näyttää ihan v***lta?!" </b>No,minä tein.<b style="font-style: italic;"> </b>Voileipäpikkellsi tuubi unohtui kauppaan ja minulla meinasi kriisi tulla. Mies pelasti tilanteen ja ruutasi täytteeseen hampurilaismajoneesia. Voileipä kakku meni heti.<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEgigICMMSkCIsO8dOtoitw999zAG6Dflw80Gg4EL3cABYx3ftk8S-EBRbq-vu2q5UAb-QKXL-2l_zZfeIdjyhJB1h6lno2ez2Pd9IDJh9WF6M-eoWhWONCV7zZ1WfJlBK8AqcG7pu3M4/s1600/P2170133.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEgigICMMSkCIsO8dOtoitw999zAG6Dflw80Gg4EL3cABYx3ftk8S-EBRbq-vu2q5UAb-QKXL-2l_zZfeIdjyhJB1h6lno2ez2Pd9IDJh9WF6M-eoWhWONCV7zZ1WfJlBK8AqcG7pu3M4/s200/P2170133.JPG" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"missäs janna on..?" </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Juhlapaikalla huomattiin ettö yksi sun toinen juttu puuttui . KAhvia lähdettiin ostamaan jälkijunassa ja sitten oli jo vahtimestarin avaimet hukassa ja pappi ei päässyt pukeutumaan. Homma saatiin kyllä hoitoon,mutta äidillä pulssi oli vähintään 500 ja stressikerroin vähintään tuhat. Osa vieraista oli hukassa,mutta löysivät perille. Sitten huomattiin että kasteen kun oli määrä alkaa siskoani ei näkynyt missään... <i>Ja sillä on se kakku..</i><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_qaN744XCv3d3JDIFAx52U91qKgrk__KSNFIzzZm7z4NcP7HMZRsMlpqTG210rV67SntB1sERuULU03qhKSKtVks8RIsFvVschfziKBDI3MVhgs87vXo6ICQnayfmfEkvHHemZuERKkU/s1600/P2170150.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_qaN744XCv3d3JDIFAx52U91qKgrk__KSNFIzzZm7z4NcP7HMZRsMlpqTG210rV67SntB1sERuULU03qhKSKtVks8RIsFvVschfziKBDI3MVhgs87vXo6ICQnayfmfEkvHHemZuERKkU/s200/P2170150.JPG" width="200" /></a>Lopulta aloitimme ilman siskoani ja hän sujahti paikalle perheensä kanssa muodikkaasti sekaan keskenkaiken. Juhlakalu oli todella rauhallinen ja nukkui aika pitkälti kumminsa sylissä. Tilaisuus kun alkoi hän alkoi raotella silmiään ja tuijottelemaan ympärilleen. "missähän mä oon?" Taisi siinä sitten pikkuhiljaa nälkäkin tulla.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6H15ywnYYxMvmwJ50kUsRsGGi-Btym-M98xG78jQFLXWkZCEVuqCcI9b6ZZs8S-fvrPOcVbLUi6Jg8qJeg9ex7r94Z_utHq9i-g0oAGhT67dNSUIs5qhINZs_kwXNHjW5mcHjAk7JJvk/s1600/P2170147.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6H15ywnYYxMvmwJ50kUsRsGGi-Btym-M98xG78jQFLXWkZCEVuqCcI9b6ZZs8S-fvrPOcVbLUi6Jg8qJeg9ex7r94Z_utHq9i-g0oAGhT67dNSUIs5qhINZs_kwXNHjW5mcHjAk7JJvk/s200/P2170147.JPG" width="200" /></a>Isommat sisarukset viihtyivät koko kasteen ajan todella kiltisti joko kummien tai mummun,mamman,tädin,vaarin,ukin tai millon kenekin kanssa. Mummu pelasi kovilla,sillä antoin tyttöjen pelata mummun kännykällä. Ja "peksu-vaari" antoi jonkun punaisen muovihärpäkkeen mikä oli tytöistä ehdottoman cool.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDT8OJhlhFkrrtkx2Lkkw2KDnzUlrxvTLmXCuDEK8li3zInuJtGx-xZkaCftSd51PYnBSlQ0hWDdwJOHQruAY3My0-kVD7r68PGT41uQ03P_fhIF3N7r3dATjohn-oP-cZ-b6TWRAPTKc/s1600/P2170139.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDT8OJhlhFkrrtkx2Lkkw2KDnzUlrxvTLmXCuDEK8li3zInuJtGx-xZkaCftSd51PYnBSlQ0hWDdwJOHQruAY3My0-kVD7r68PGT41uQ03P_fhIF3N7r3dATjohn-oP-cZ-b6TWRAPTKc/s200/P2170139.JPG" width="200" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyzT64u5hwIL4K3OuEduX6-s37UYraGerlsWYcdfemhQWX8C4BCk6umLh0pbTkKHBfcxJunx5qwLXkEn4lZm5zQ4pFR9iE1asas7KP44B6jHaVpRsl1Knb7tXR4x-j3ExszW63q063nzU/s1600/P2170141.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyzT64u5hwIL4K3OuEduX6-s37UYraGerlsWYcdfemhQWX8C4BCk6umLh0pbTkKHBfcxJunx5qwLXkEn4lZm5zQ4pFR9iE1asas7KP44B6jHaVpRsl1Knb7tXR4x-j3ExszW63q063nzU/s200/P2170141.JPG" width="200" /></a>Sitten tuli vihdoin se hetki jota kaikki oli odottaneet. Oli laulettu,puhuttu ,rukoiltu ja nyt oli itse kasteen vuoro. <i>"Vanhempasi ovat antaneet sinulle nimen..</i><i style="font-weight: bold;">.Isla Matilda Illusia" </i>Lausui pappi ja tämän jälkeen minä vinkkasin äidilleni silmää.<i> Tuli siitä Matilda vaikka mieheni ei siihen suostunutkaan.</i><br />
<br />
Nimestä oli tapeltu monta kuukautta. Aluksi olimme valinneet Islan etunimeksi jo ennen syntymää mutta kun vauva syntyi minusta hän oli pyöreine poskineen ihan Matilda. Matilda tarkoittaa voimakasta taistelijaa ja se tämä neiti todellakin oli! Aivan nimensä veroinen. Mieheni oli tosin erimieltä joten ilmoitin että suostun mihin nimiin vain jos saan edes toiseksi nimeksi Matildan. Lopputulos on se että osa kutsuu vauvaa Tildaksi,osa Islaksi. Molemmat käy, kyllä se siitä aikanaan lutviutuu. :) Minua kutsuttiin josefiinaksi pitkään vaikka Juuli on oikea nimeni. Samaten miehen siskoa Tyttiä kutsuu edelleen tietyt ihmiset Ruusaksi :)<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgECP_OfjvBUT_XzBRFGCdPxf-lXPwePpPD2gIjG9eQxt-8jR2T9SctRC_dNEJ9gL7XIgA0MEUjcCMhqH0xJVHhlDOk_aAKDauBuZou-0_VFAPCQF3QGRwiwxaZg_t0LcTYMlzCDZvckWc/s1600/P2170187.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgECP_OfjvBUT_XzBRFGCdPxf-lXPwePpPD2gIjG9eQxt-8jR2T9SctRC_dNEJ9gL7XIgA0MEUjcCMhqH0xJVHhlDOk_aAKDauBuZou-0_VFAPCQF3QGRwiwxaZg_t0LcTYMlzCDZvckWc/s200/P2170187.JPG" width="200" /></a><br />
Juhlat kruunasivat ehdottomasti yllärilahjaksi ystäväni hankkima <i style="font-weight: bold;">manduca </i>sekä sisareni itse alusta asti valmistama kakku. (siskoni muuten tekee lohjalla tilauksesta kakkuja jos jotakuta kiinnostaa,voin antaa sähköposti osoitetta). Kiitos kaikille ehdottomasti jotka olivat paikalla viettämässä upeaa päivää kanssamme. :)<br />
<br />juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-74412151883764013832013-03-04T04:58:00.006-08:002013-03-04T04:58:56.496-08:00Kuukausi numero kaksi: kaikki alkaa asettumaan.<br />
<div style="text-align: center;">
Hei taas kaikki lukijani. Vilpitön pahoitteluni ettäkirjoittelu on vähän jäänyt,mutta kolmessa alle neljävuotiaassa onkin yllättäen aika paljon tekemistä. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Moni kysyy <b><i>mitä meille nykyään kuuluu?</i></b> Mitäs tähän vastaisi? Hyvää,loistavaa,kaikki ollaan oltu terveinä. Mitä nyt vauvalla oli korvatulehdus ihan alkuunsa jo ja koliikkiakin on,univelkaa enemmän kuin nukkumatin velkakirjat kestää ja syödä ehtii niin epäsäännöllisesti ,että välillä ihan ihmetyttää. Muuten ihan hyvin. </div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Imetys tosin otti ja meni metsään jo alusta alkaen. Toivoin kovasti että imettäisin pitkään ,mutta meidän neiti oli selvästi erimieltä. Kun 5viikkoa oltiin taisteltu siitä että vauva oli tissillä kolme tuntia,nukkui siinä vartin pätkissä ja korkeintaan yöllä tissi suussa 1,5h pitäen välillä 15-30 minuutin taukoja tissistä,päädyttiin antamaan periksi. Siinä kohden oli pannullinen kahvia alkanut olemaan jo enemmänkin huono vitsi kuin toimiva ratkaisu siihen univelan määrään. Mies kun painoi 60 tunnin työviikkoja,(nyt onneksi "vain" 50 tunnin työviikkoa)eikä päikkäreille ollut mitään mahdollista useimmiten päästä,muodostui tuttipullo ja <b><i>Tuuti</i></b> korvike paremmaksi vaihtoehdoksi. Hetken se harmitti mutta parempi ratkaisu se oli kaikille. Pienelle prinsessalle tietysti ei kelpaa kuin yksi tietty tuttipullo ja ei mitään tuttia. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Hymyjä on alkanut tulemaan atkuvasti ja nyt uutena ihana asiana on vauvan <b style="font-style: italic;">jokellus. </b>Neiti on todella aurinkoinen ja hymyilevä ja höpöttelevä lapsi. Niin kauan kuin jaksaa pienelle hymyillä,hymyilee hän melkeinpä takaisin. Jollei huuda kitarisat sinisenä kun ärsyttää sitten muut asiat. Vaipassa jos on luiskallinen pissaa,se on ehdoton syy maailmanlopun huutoihin,samaten jos vaateet painaa,jalka on lipsahtanut potkuhousun lahkeesta tai on liian kuuma,tai liian kylmä. Auta armias jos erehdyt pitämään sylissä väärin niin huuto on taattu. Aviomiestä käy hieman sääliksi. Siinä se seisoo "peura ajovaloissa" ilme naamalla miettien miten sen vauvan sai sammutettua kun ressukka huutaa. Koliikkiin helpottanut hieman heijaukset,kovat taputtelut takapuolelle kun pitää pystyssä sylissä,baby björn sitteri joka ostettiin kun oli ainoa jonka sai "istuvaan" asentoon ergonomisesti ja kapalointi. Meistä molemmista on kehkeytynyt hyviä kapaloinnin mestareita jo,sillä vauva ei muuten viihdy yöunilla. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<i style="font-weight: bold;"><div style="text-align: center;">
<i>Mitä on muuttunut kolmannen lapsen myötä`?</i></div>
</i><div style="text-align: center;">
Noh... ensimmäisenä tulee mieleen ne kauppaan tai päiväkotiin lähdöt... Hiki valuu jo pukiessa lapsia. Ensin heitetään haalarit isommille lapsille ja sanotan että "pukekaa" hetken päästä katsot mitä vielä päältä puuttuu,vai ovatko riisuneet ne vähätkin ensin pois ja kirmailevat alasti peräkanaa ja bussi lähtee 10 minuutin kuluttua.... <i style="font-weight: bold;">Jos </i>kaikki on sujuneet hienosti,ovat 3 ja 2 vuotiaat hyvin todennäköisesti kiskoneet haalarit päälle ja kengät jalkaan,jossa vaiheessa minä olen ehtinyt kirkuvan vauvan pukea tumppuihin ja töppösiin,kypärämyssyyn ja pipoon. Nyt on aika täydentää isompien vaatetusta tumpuin ja myssyt ja vetskarit kiinni. 3vuotias käsketään istumaan eteisen penkille odottamaan(jossa hän ei kyllä todellakaan edes yritä pysyä) ja 2 vuotias köytetään vöillä kiinni rattaisiin ,jossa alkaa armoton kiukuttelu ja huuto <i style="font-weight: bold;">"haluun kävellä!!". </i>Koska yritän olla aikuinen en tietenkään kerro 2 vuotiaalle ,että äiti joutuu hullujen huoneelle jos kaikki kynnelle kykenevät kävelee,joten lahjon 2 vuotiaan hiljaiseksi keksillä. En todellakaan jaksa kuunnella kahden lapsen huutoa. Keksi lentää maahan ja tässä kohtaa alkaa 3 vuotiaskin hermostua kun on kuuma ja tylsää ja alkaa jatkuvasti kysellä <i><b>"jos mä meen edellä`?" </b>Nyt päät kiinni... </i>pyörii mielessäni. Kun lopulta saan kaikki kolme puettua ja ulos,ovesta ulos astuen kaikki huutaa,mutta 5 metrin jälkeen enään ainoastaan 3 vuotias. <i style="font-weight: bold;">"mä en halua äsmarkettiin mä haluan prismaan!" </i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Kauppaan kun päästään 3 vuotias rahtaa vaikka ja mitä kauppakoriin ja minä tungen niitä salaa aina milloin minnekin hyllyjen väliin,en jaksa enään kääntyä takaisin taas ja palata puolikauppaa taaksepäin palauttamaan niitä.Toisinaan on myös karattu ja tulipunainen hikinen äiti juossut tuplavaunuilla perässä ja toivonut ettei rexona tällä kertaa petä. <i>"äiti sä tarviit tän"</i> ilmoittaa 3vuotias kun tiputtaa suklaalevyn ostoskoriin. <i>Jep. äiti todellakin tarvitsisi ämpärillisen karkkia,mutta perseen koko alkaa jo nelosella niin nyt loppuu herkuttelut tai painan kohta satakiloa... </i>Karkit jää kauppaan. 3 vuotias murjottaa ja toteaa ettei syö äidin ruokaa vaan haluaa mummulle syömään. Kotiin kun päästään on riisuttava kaikki,koska oletettavasti viimeistään siinä kohtaa 2 ja 3 vuotiaat unohtavat miten ne vaatteet riisuttiin ja kiemurtelevat lattialla kuin kuolemaa tekevät kastemadot. Tähän kohtaan toten että <i>kyllä perhe elämä on ihanaa. </i>Imetys kuin loppui,ostin kaupasta tupakka askin. hermot oli riekaleina.</div>
<br /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="text-align: start;">Kaupasta pitää nykyään raahata hirveä määrä korviketta,vaippoja ja puhdistuspyyhkeitä. Hiukan kuin vauva tuosta kasvaa pitää ostaa uusi ruokailuryhmä ja todennäköisesti isompi paketti jauhelihaa. Muuten elämä on palannut hyvin samoihin uomiinsa kuin mitä oli ennen vauvaa. Ulkoilla tosin ei enään niin paljon.koska se ulos lähtö on aika show ja vauva ei viihdy vaunuissa,jollei ne liiku. Mutta muuten olen tyytyväinen. </span><br style="text-align: start;" /><br style="text-align: start;" /><span style="text-align: start;">Vaikka unta ei saa ja stressikerron menee yli asteikon,uhma ikäinen 3 vuotias tekee äidistä hermoraunion ja illalla vauva huutaa monta tuntia,en ole koskaan ajatellut,että olisi paremmin kaikki jos vauvaa ei koskaan olisi ollutkaan. Tämä on juuri hyvä. Ei ole yhtään liikaa,muttei liian vähääkään. Huumorilla pääsee pitkälle ja ei se ole niin nuukaa ne ruoka ajatkaan. Kerran ne vain pieniä ovat ja vaikka vauva huutaakin paljon,en malttaisi lakata tuijottamasta häntä. Niin kaunis,niin suloinen,ei enään niin pieni. Voi aika seisahdu ja anna pienen olla vielä pieni. Meidän perheessä on meteliä ja tilanteita,mutta mitään en vaihtaisi pois. </span><br style="text-align: start;" /><br style="text-align: start;" /><i style="text-align: start;">Neuvolan lääkäriin kun pääsin huusin melkein ovelta että halusin 5 vuoden ehkäisykapselin...</i><br /><br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUXLy9N43GqwuEDtxFDHVW1ce1rZjtd1W3DmjQKjtCqlY2arAdIPAYkPiCwyhCPQKLvblXfNRROSIEtO8PTH21g9FanG2zAFMdmJZ7jdlLlaNljTSq9Um60NETtnpYQFjuL5O42RWi3xo/s1600/tilda+nippanappa+2kk+011.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUXLy9N43GqwuEDtxFDHVW1ce1rZjtd1W3DmjQKjtCqlY2arAdIPAYkPiCwyhCPQKLvblXfNRROSIEtO8PTH21g9FanG2zAFMdmJZ7jdlLlaNljTSq9Um60NETtnpYQFjuL5O42RWi3xo/s320/tilda+nippanappa+2kk+011.jpg" width="240" /></a></div>
<i><br /><br /></i>juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-46077675743754685992013-01-30T04:54:00.002-08:002013-01-30T04:56:29.922-08:00Ensimmäinen kuukausi suurperheenä<div style="text-align: center;">
Pääsimme kotiin uudenvuoden aatonaattona 30.12 ja tänään siitä tuli kuluneeksi kuukaudenpäivät. Monet ovat kyselleet miten meillä on mennyt vauvan kanssa? Toisaalta vauva arki on aivan ihanaa. Voisin katsella ihanaa pullaposkista maatuskamaista vauvaani monta tuntia kyllästymättä. Se on niin pieni,hento ja suloinen. Kaunein vauva mitä tiedän tällä hetkellä,onhan se minun pieni vauvani. Miten ihanaa kun perheessä on vauva.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Ja sitten tulee se todellisuus. Kaksi ja kolme vuotiaat kaipaavat jatkuvaa huomiota ja perheenisä tekee edelleen 60 tuntista viikkoa. Ensimmäiset viikot tuntuu että oksennan kävellessä,vatsa hyllyy ja tuntuu että sisuskalut kääntyvät ympäri joka hetki. Apua ei ensipäivien jälkeen ole,on pärjättävä. Suuren kiitoksen voin luoda äidilleni joka seisoi 31.12 kuin taivaan lahja aamu 9 oven takana ja kertoi että tuli auttamaan. Olisin voinut itkeä onnesta. Näin saimme siivottua ja raivattua jopa vauvan hoitopöydälle tilaa ja mikä parasta: joku teki ruokaa.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Muutama viikko meni siinä että ystäviä tuli ja meni ihailemassa vauvaa ja eräs ihana ystäväni toi ruokaa tullessaan. Se oli pelastus,sillä en tiennyt miten ihmeessä ehdin laittamaan ruokaa ja näin meillä syötiin päivänä jos toisenakin päivälliseksi viilit tai päärynää ja banaania,mitä milloinkin ehti äkkiä tekemään ennenkuin vauva taas vaati tissiä... Ja vauvahan vaati tissiä paljon. Kokoaika ja aina vaan olisi tissiä voinut ottaa ja tilanne ei ole muuttunut.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Rauhalliset pikkukakkosen hetket muuttui painajaisiksi kun isommat lapset tajusivat että "hei kappas vaan äiti ei saakkaan kiinni" kun imetyshetket oli käsillä. Näin 3,5vuotias juoksee tukkaputkella ja yllyttää sisarustaan mitä päättömimpiin leikkeihin ja naapuritkin saivat varmaan äänenpainosta selville että jaaha taas imetetään kun asunnosta kuului karjuntaa: "ÄLÄ REVI SISKOA TUKASTA!" "Irti niistä verhoista!" "älä ota kädestä" "Lopeta heti se on särkyvää" ja niin edelleen.. Tuntui että minut olisi kahlittu sohvaan kiinni. Joinakin päivinä en tiennyt mitä olisin tehnyt. Lähinnä oisi halunnut pamauttaa päänsä puuhun. Pahimpia hetkiä olivat ne kuin olin flunssassa ja rintatulehduksessa. Aikaa ei ollut levätä ja olin varma että tämä äiti ei kohta kesää nää,mutta siitäkin selvittiin.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Yöllä vauva ei nuku,eikä päivälläkään,huudetaan ja vain tissi on kyllin hyvä ja useimmiten sekään ei riitä. Ei auta keikuttaa,hytkyttää,nytkyttää ja tutti on tasan tarkkaan turha keksintö. Elämä on kuin yhtä sirkusta yrittää saada kädet riittämään,mutta positiivisella ajatusmallilla pääsee pitkälle.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Joskus katson päätöntä menoa ihmeissäni että voi herranjumala paljonko lähtee melua muutamasta lapsesta ja jestas miten ison kaaoksen ne saavat aikaan. Kummasti sitä unohtaa lyhyessä ajassa kuinka nukutaan yöunia ja kuinka niitä joskus oli vain kaksi. Joskus tekisi mieli tuikkasta korvatulpat syvälle korviin ettei kuulo menisi,mutta jollain ihmeen keinolla säilytän malttini. Kyllä se tästä helpottaa,kaikessa karmeudessaankin, toivon ettei vauva koskaan kasvaisi isoksi <3</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHBssrq6bDQQcY_mNY9pBZeeti79KRGYig3Utf0ea2DyWfGFjB7Qk884MRKvroIJ4cMH3BriQa_SXsZMPWP2j3klecDH0H_fj5Zq5hyphenhyphenbpnJmFbktzBe8GXxtNllrCtsXVXdPJUubOV8VI/s1600/olivian+syntt%C3%A4rit+ja+vauvan+ensip%C3%A4ivi%C3%A4+004.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHBssrq6bDQQcY_mNY9pBZeeti79KRGYig3Utf0ea2DyWfGFjB7Qk884MRKvroIJ4cMH3BriQa_SXsZMPWP2j3klecDH0H_fj5Zq5hyphenhyphenbpnJmFbktzBe8GXxtNllrCtsXVXdPJUubOV8VI/s320/olivian+syntt%C3%A4rit+ja+vauvan+ensip%C3%A4ivi%C3%A4+004.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">1kk</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br style="text-align: start;" /></div>
<br />juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-80090098735200593042013-01-17T12:21:00.003-08:002013-01-17T12:21:26.543-08:00Ja sitten mentiin! (synnytyskertomus)<div class="" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: start;">
</div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;">27.12 alkuyöstä irtoaa limatulppaa. Sitä irtoaa koko yön ja aamulla vähän supistelee niinkuin niin monena muunakin aamuna ,tietenkin ne loppuu taas parissa tunnissa,niinkuin aina muinakin aamuina. Olen aivan kypsä olotilaan. Maha on jättimäinen ja olin oikeastaan aivan varma että tämäkin lapsi syntyy 39 viikolla,syntyihän edellisetkin. Kun ei syntynytkään olo oli kuin minua olisi huijattu. ”Ei sen hittovie pitänyt näin mennä! mun piti jo synnyttää!” kitisen miehelle iltaisin. ”No tänään on se laskettu aika” pohdin aamulla kun nousen ylös. Mieli ei tekisi nousta ylös koska se sattuu. Olen valvonut koko yön taas kipujen kanssa ja anoppi rientää hätiin hakemaan lapset mummulaan päiväksi että saan levätä. </span></div>
<div style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px; text-align: left;">
<span style="font-size: 11pt;">Illalla limatulppaa irtoaa taas reilusti ja soitan synnärille. Käskevät tulla näytille sillä vauvakin on vaisu ja hyvä aina tarkistaa ettei kyseessä ole lapsiveden tihkuminen.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 17px;"><br /></span></div>
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;"></span><br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;"><span style="font-size: 11pt;">klo. 18.00 olen synnärillä käyrillä. Sitten supistaa,epämukavasti ja pitkään,muttei kovin kipeästi. ”Sullapas on pitkä supistus” toteaa kätilö. ”juu,muttei tämä oo edes paha mitä on ollut!” totean takaisin.</span></span></div>
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;">
</span><span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;"></span>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;"><span style="font-size: 11pt;">Kohdunsuu tutkitaan ja toteamme ettei kyseessä ole vesi vaan ihan selvästi limatulppa. 2cm auki ja kanavaa puolisenttiä,niinkuin 2 viikkoa sittenkin. ”kiva,turhaan on taas kärsitty,voiha *****” mietin kiukkuisena. No jos se sitten tulisikin sieltä joskus itellään. Tai sitten ei.</span></span></div>
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;">
</span><br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;"></span><br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;"><span style="font-size: 11pt;">klo.20.00 alkaa supistella. Käy osa vähän kipeää mutta sitten ne hiipuu. Mies soittelee klo 21 aikaan että tuo pitsaa kun tulee pian töistä.</span></span></div>
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;">
</span><span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;"></span>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;"><span style="font-size: 11pt;">klo 21.45 soitan miehelle että saa sitte panna vauhtia pitsansa kanssa jos meinaa syödä,muutama supistus on tehnyt todella kipeää ja alkaa hermostuttaa. ”nytkö se lähtö tulee?! EN MINÄ OLE VALMIS!” Mies tulee kotiin ja minä kiukuttelen kun ravaan suihkun ja olohuoneen väliä. Klo.23 jälkeen supistukset loppuvat. Hyvä etten itkuun purskahda. Otti päähän niin paljon.</span></span></div>
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;">
</span><br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;"></span><br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;"><span style="font-size: 11pt;">28.12 Herään klo 02.15 supistukseen. Se sattuu,aika kovinkin itseasiassa. Jään odottamaan uutta. 2.30 nukahdan kun uutta ei tullut. Herään uudelleen klo 3.15 supistukseen. ”ei jumalauta tässäkö tämäkin yö taas menee?” mietin mielessäni. Sekin oli yksittäinen ja jatkan pyörimistä sängyssä,en saa unta hetkeen. Lopulta nukahdan.</span></span></div>
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;">
</span>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="text-align: start;">
</div>
<div style="text-align: left;">
klo: 4.45 herään kovaan kipuun. ”Ei taas..” on ensimmäinen ajatus. Olisin halunnut vain nukkua. Nousen ylös sängystä 4.50 ja tunnen kuinka kipu vyöryy ylitseni. Silmät rävähtää auki ja olen hetkessä hereillä. ”jumaliste että nyt käy kipeää” pohdin. Hassusti kun istun alas,supistuksia ei tule,mutta heti kun nousen ylös tuska iskee tosissaan päälle ja pääni sisässä huutaa jo ääni. Pitää olla hiljaa sillä kaikki nukkuvat. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<o:p></o:p><br />
<span style="text-align: start;"></span><br />
<div style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px; text-align: left;">
<span style="text-align: start;"><span style="font-size: 11pt;">klo: 5.10 menen suihkuun. Istun suihkun lattialla puoli tuntia ja suihkuttelen ja mietin mitä teen. Ei supista,ei kertaakaan. ”aha nyt loppui supistukset” pohdin ja nousen ylös. Hyvä kun en rämähdä polvilleni lattialle kun kova supistus vyöryy ylitseni.</span></span></div>
<span style="text-align: start;">
</span>
<div style="text-align: left;">
<span style="text-align: start;"><span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 17px;"><br /></span></span></div>
<span style="text-align: start;">
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;"><div style="text-align: left;">
<span style="font-size: 11pt;">klo: 5.45 soitan synnärille. Totean että ”nyt on kuulkaas sellanen tilanne etten oikein tiedä mitä tekisin. Kun istun paikoillani,ei supista ,mutta kun nousen ylös tuska on niin kova etten tiedä miten sen kanssa pärjäisin. Kipu ei myöskään hellitä kun menen takaisin istumaan vaan jatkuu kunnes supistus loppuu. Hiki valuu ja en muista että näin kovia supistuksia olisi ollut viimeksi,nämä kestävätkin 1,5-2 minuuttia aina per supistus. Mitäs nyt tehdään?” Kätilö on hieman nuivan kuuloinen ja kysyy supistusten väliä. Rasittava eukko olisi tehnyt mieli tiuskasta että ”etkö kuullut mitä juuri sanoin että jos istun aloillani,ei supista jos seison,supistaa. en oikeen ole ottanut aikaa kuinka usein nousen sohvalta!?”. Totean vaan ystävälliseen sävyyn että 5-30 minuuttia. Kätilö utelee että olenko kokeillut panadolia kipuun. No en tietenkään! huvikseni kärsin kipuja? mitäs luulet? ”koska synnytys SELVÄSTI ei ole käynnissä niin kai me voimme jotain kipupiikkiä sinulle antaa kipuun josset kerta kotona pärjää” Toteaa kätilö. ”selvä kiitos ja nähdään” vastaan ja päätän puhelun. Nyt pitää herättää tuo kuorsaava isäntä.</span></div>
</span><div style="text-align: left;">
<br /></div>
</span><span style="text-align: start;"><div style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px; text-align: left;">
<span style="font-size: 11pt;">klo. 5.55-6.00 Herättelen miestä ensin hellästi. Lopulta huudahdan että ”PANU!” niin tämä toteaa että ”joo okei” ja kääntää kylkeä. ”NYT JUMALAUTA YLÖS!” karjasen sängyn vieressä. Siinä vaiheessa kiinnostaa herraa jo tiedustella että nytkö tuli se lähtö? Vastaan kärttyisesti että ”no kuule mitäs luulet?” Siinä vaiheessa hän ehdottaa suihkua ja kauratyynyä ja minä ehdotan että lätkäsen turpaan jossei soita lapsenvahtia NYT paikalle. Samalla sopivasti supistaa.</span><span style="font-size: 11pt;"> </span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 17px;"><br /></span></div>
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;"><div style="text-align: left;">
<span style="font-size: 11pt;">Klo.6.05 soitetaan anopille ja meinasi pokka pettää kun kuulen kuinka mieheni sanoo että ”joo syö vaikka aamupalaa ensin” Puuskutan naama punasena vieressä että ”En tasan sit odota kauaa” Mies lupaa että hakee äitinsä meille vartissa. Kuinka käykään? Normaalisti ihana ja hyvä tukihenkilönä toimiva mieheni menee VESSAAN ja jää sinne. Tiedustelen oven takaa kauan menee ja hän ilmoittaa että eilen syöty chilipitsa vähän muistuttelee,voi mennä tovi. Supistuksia puskee viiden minuutin välein kun kävelen hermostuneesti pitkin eteiskäytävää. Supistus kun iskee heittäydyn kontilleni lattialle ja ulisen ja puren huuleni rikki,niin kovin sattuu. ”nyt jos meidän 3vuotias herää tosta makkarista ja tulee katsomaan,katastrofi on valmis” Pystyn vaivoin olemaan hiljaa. Supistukset pahenee entisestään ja enään ei auta yksinkertaisesti mikään. Itku alkaa melkein jo tulla. Ja miehellä senkun kestää...</span><span style="font-size: 11pt;"> </span></div>
</span><div style="text-align: left;">
<br /></div>
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;"><div style="text-align: left;">
<span style="font-size: 11pt;">klo.6.45 tiuskasen vessan oven läpi: ”nyt jos jumalauta et ole 5 minuutissa valmis,herätän jonkun naapurin viemään mut sairaalaan ja sä et tule mukaan ollenkaan!”. Toinen huutaa takaisin ettei voi nyt lähteä tavarat housussakaan mun kanssa synnyttämään. Että otti päähän. ”Kuka idiootti syö chilipitsaa jos on mahdollisesti tulossa lähtö!?” 5 minuutissa tosin tuli jo valmista. Taisi uhkailu toimia.</span></div>
</span><div style="text-align: left;">
<br /></div>
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;"><div style="text-align: left;">
<span style="font-size: 11pt;"> </span><span style="font-size: 11pt;">klo.7.05-7.20 Anoppi on paikalla ja siinä kohtaa alkaa mies neuvomaan anopille miten meidän pyykkikone toimii kun anoppi mielisi pestä pyykkiä kun ollaan laitoksella. Siinä kohtaa mulla pettää pokka ja hermot palaa kiinni: ”unohtakaa ne VITUN PYYKIT NYT MENNÄÄN!” karjasen ja painelen kassi olalla ulos. Mies harppoo hetken päästä perässä ja sytyttää tupakan. Mulkasu riittää.. Tupakka sammuu..</span></div>
</span></span><br />
<div style="text-align: start;">
</div>
<span style="text-align: start;"></span><br />
<div style="text-align: left;">
<span style="text-align: start;"><span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 15px; line-height: 17px;"><br /></span></span></div>
<span style="text-align: start;">
</span>
<div style="text-align: left;">
<span style="text-align: start;"><br /></span></div>
<span style="text-align: start;">
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;"><div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVPEqz-G_Yillne-HNs_KUuqEw0nkAOipEvXn_h3xXBHekQ6Kl4NJjLrPtBijLKoX9wTFTsk2ZMCsbv_NLbri9gjuSPQjb7Z_cQUslODFJyEyaPujLGnEQ3jX3m1MorkezXrPd8uPaV_U/s1600/joulua+ja+vauvan+syntym%C3%A4+2012+028.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVPEqz-G_Yillne-HNs_KUuqEw0nkAOipEvXn_h3xXBHekQ6Kl4NJjLrPtBijLKoX9wTFTsk2ZMCsbv_NLbri9gjuSPQjb7Z_cQUslODFJyEyaPujLGnEQ3jX3m1MorkezXrPd8uPaV_U/s200/joulua+ja+vauvan+syntym%C3%A4+2012+028.jpg" width="200" /></a><span style="font-size: 11pt;">7.30 Jorvin pihalla käsken miehen jättää sairaalakassin autoon sillä kotiin ne käännyttää kuitenkin. Kassi jää autoon ja marssin jorvin synnärin vastaanotto tiskille. Lätkäsen neuvolakortin tiskiin ja sanon että sattuu ,ehdin juuri istumaan ennen kuin alkaa supistamaan. Mies painelee vessaan. Kätilö tulee ottamaan minut vastaan ja kävelen n.5 metrin päässä olevaan huoneeseen,juuri parahiksi kiljumaan kun supistus iskee. Kätilö toteaa että sitä näemmä on tultu synnyttämään.</span><span style="font-size: 11pt;"> </span></div>
</span><span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 17px;"> </span></span><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: "Calibri","sans-serif"; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">7.35
olen käyrillä ja kätilö tiedustelee olenko tullut yksin synnyttämään? Totean
että en vaan ärsyttvä mieheni istuu vessassa maha kuralla kun ei voinut
ajatella paremmin mitä syö. Kätilöä naurattaa,mutta hyvin yrittää sen peittää.
Totean vielä että jos käytävällä haahuilee punatakkinen mies eksyneen näköisenä
ja on tummat hiukset,se on minun mieheni. <br />
<br />
7.40 Ukko kulta tulee huoneeseen. Silloin alkaa supistaa jopa makuullaan
ollessa ja se supistus tekee kipeää. Huudan ja ulisen. Supistus vain kestää ja
kestää ja mietin mielessäni jo että en kestä kun kohta joudun lähtemään kotiin.
Haaveilen jo ilokaasusta. ”luonnollinen synnytys my ass! puudutusta nyt mulle!”
huudan miehelleni.<br />
<br />
7.55 Mieheni soittaa kummitädilleen joka on töissä jorvin synnärillä. Haluamme
hänet kätilöksi,sillä hän on hoitanut edellisetkin synnytykseni. Ilman hänen
tukeaan olisi moni asia aiemmissa mennyt mettään,joten hänet on saatava
paikalle! ”tulen kolmeen töihin iltapäivällä! nähdään silloin! soittakaa toki
jos tarvitsee tulla aiemmin!” toteaa tuttu ääni. Ihanaa,hän tulee taas mukaan.
Kätilö tulee samaan aikaan ja tutkii kohdunsuun: ”4cm auki ja reunaa puoli
senttiä,mitäs haluat kivunlievityksenä kun mennään saliin?” kysyy kätilö. OHHOH!
4cm!? Nytkö oikeesti tultiin oikeeseen aikaan synnärille ja nyt se on menoa?
Hymyilyttää,väkisinkin. Meidän vauva syntyy tänään! ”Ilokaasua! ja epiduraali
jossain vaiheessa jos siltä tuntuu! Tosin haetaan autolta kassi ensin kun se
jätettiin sinne” vastaan. <br />
<br />
8.00 soitamme miehen kummitädille ”tuutko sittenkin nyt jo?” Ja hänhän tulee. Soitan
kaverille ja kerron tilannekatsauksen. Kävellessä vielä kirjaudun facebookkiin
joulumasuihin ja kirjoitan ”4cm auki! ilokaasuhanat auki meidän vauva syntyy
tänään!” <br />
<br />
8.05 olemme salissa ja vaihdamme vaatetusta ja käyn vessassa. Ryntäänkin
vessasta vauhdilla ilokaasua vetämään. Manaan että onko se jotenkin huonoa se
kaasu kun ei mene pää sekaisin vaikka kuinka yritän. Selviää että vedän liian
heikosti kaasua. Myöhemmin sekin kohenee. <br />
<br />
8.30 Kätilö tulee takaisin kun olen keinutuolissa ja vedän kaasua käyrillä
notkuen. Vauvan sydänäänet tekevät laskuja kun supistaa niin hän haluaa laittaa
vauvan päähän scalp anturin jotta saataisi luotettavampi sykekäyrä,tämä
puhkaisee samalla siis kalvot ja joudun sänkyyn makaamaan,ainakin hetkeksi. <br />
<!--[if !supportLineBreakNewLine]--></span><span style="font-family: "Calibri","sans-serif"; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><br />8.45
Tutut hymyilevät kasvot tulevat ovesta sisälle ja miehen kummitäti halaa minua.
Tunnen olevani taas varmoissa käsissä. Minua supistaa harvoin. n. 8min välein
mutta supistus kestää pitkään ja on voimakas. Hän toteaa että se on hyvä,koska
ne supistukset myös tekevät jotain.<br /><br />
<!--[if !supportLineBreakNewLine]--><br />
<!--[endif]--></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmHmNhZx3nSIPy0xDzzUygp8TNGv1GWklowoXlBonDhjX81UzxFq_O8M0WRIwrlDcoJaZ8sBlmfmpoZ6ntnPTm9l3QQv1eitPxTeit5jXXoOhm6KqyCTg5zXk_PAWDvj0FYnaT-8qg1R0/s1600/joulua+ja+vauvan+syntym%25C3%25A4+2012+040.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmHmNhZx3nSIPy0xDzzUygp8TNGv1GWklowoXlBonDhjX81UzxFq_O8M0WRIwrlDcoJaZ8sBlmfmpoZ6ntnPTm9l3QQv1eitPxTeit5jXXoOhm6KqyCTg5zXk_PAWDvj0FYnaT-8qg1R0/s200/joulua+ja+vauvan+syntym%25C3%25A4+2012+040.jpg" width="200" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5ca6_aPrdhBZkti255hUD1tb0_F0TDVsPXj-FaUcXxrj0YvUK0INHi0_47o9I74ebu7pPLu7aFqcbUGThhFsbvyZWM9Tf87hvQA4q7MGrNY6wUWOhhtXdGqbJJY2MhTOJm3W51lf_sQE/s1600/joulua+ja+vauvan+syntym%25C3%25A4+2012+031.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5ca6_aPrdhBZkti255hUD1tb0_F0TDVsPXj-FaUcXxrj0YvUK0INHi0_47o9I74ebu7pPLu7aFqcbUGThhFsbvyZWM9Tf87hvQA4q7MGrNY6wUWOhhtXdGqbJJY2MhTOJm3W51lf_sQE/s200/joulua+ja+vauvan+syntym%25C3%25A4+2012+031.jpg" width="200" /></a><span style="font-family: "Calibri","sans-serif"; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"> </span><span style="font-family: Calibri, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%;">9.00
lähtee mies hakemaan kanttiinista aamupalaa ja viipyy matkallaan. </span><br />
<span style="font-family: "Calibri","sans-serif"; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">
<br />
9.30 6cm auki ja ilokaasumaskista en hevillä luovu. Supistusten väli alkaa
tihenemään ja tuntuu että vanha kun hellittää uusi alkaa. Alan olla todella
kipeä ja ilokaasumaskin takaa alkaa kuulua tuttua ulinaa.<br />
<!--[if !supportLineBreakNewLine]--></span><span style="font-family: "Calibri","sans-serif"; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">9.35
Mies saapuu reissultaan ja huuli pyöreenä katsoo tilannetta kun seesteinen ja
rauhallisesti kaasua vetävä vaimo on vaihtunut kiljuvaan ja rimpuilevaan
vaimoon. Mies juttelee kätilölle kun minä karjasen ”nyt se turpa kiinni että
saan keskittyy!” Tuska on kamala ja alan huutaa jotain hellitystä tilanteeseen.
Tuntuu että supistukset korventavat selkääni pahemmin kuin ikinä! Laitamme
aqua-rakkulat. Laitto sattuu. Huudan ja vedän ilokaasua sillä se polttaa
pahasti se rakkuloiden laitto. Niiden jälkeen selkäkivut kuitenkin katoavat.
Ihanaa!<br />
<br />
9.55 Huudan puudutetta. Sattuu kovasti ja supistukset tulevat tihein välein
niin etteivät ne lopu ollenkaan. Hellittävät hiukan mutta sitten nousevat
huippuunsa. Minulle laitetaan varuiksi kanyyli käteen jos sitä tarvitaan
nesteytyksen tai muun takia myöhemmin. Kätilö tutkii kohdunsuun. 8cm auki! Ja
silloin tulee kiire. Kätilö soittaa tutun kollegan laittamaan
pudendaalipuudutteen sillä on siinä kuulemma nopea ja nyt on kiire laittaa se
tai aika loppuu kesken. Kiljun ja rimpuilen. Ilokaasumaskista en päästä irti
hetkeksikään. </span><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7FKFFcrpfxT8yEFVw_iNtJTHw_iPpaZ8QaKKAp0X-dy0jmAroCv5wI4FAY3sLHux9Me33eTjcF8LQndTKQ5zK7aurRjJSiu5tpkTb7Hz62rX2vo6EzGKfqRU7zb23qLRBSJ9wSvdJmuI/s1600/joulua+ja+vauvan+syntym%25C3%25A4+2012+033.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7FKFFcrpfxT8yEFVw_iNtJTHw_iPpaZ8QaKKAp0X-dy0jmAroCv5wI4FAY3sLHux9Me33eTjcF8LQndTKQ5zK7aurRjJSiu5tpkTb7Hz62rX2vo6EzGKfqRU7zb23qLRBSJ9wSvdJmuI/s200/joulua+ja+vauvan+syntym%25C3%25A4+2012+033.jpg" width="200" /></a><span style="font-family: "Calibri","sans-serif"; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Tuska
on kova.<br />
10.03 Ovesta pelmahtaa sisään toinen kätilö joka osaa laittaa kohdunkaulan
puudutteen nopeasti. Nopea se onkin ja puudute laitetaan vauhdilla. Hirveä kipu
puudutteen laittamisesta,muttei mitään vaikutusta! Turha koko puudute. <br />
<br />
10.08 Pudendaali ei tehoa. Kätilö puhuu miehelleni että pitää harkita jos
ehtisi laittaa spinaalin. Reunaa puoli senttiä ja kohdunsuu auki 8,5cm. <br />
<br />
10.10 Karjaisen että ”NYT SE SPINAALI JA HETI!!”<br />
<br />
10.20 Soitetaan anestesialääkäriä paikalle. Kätilö kertoo että on hiukan kiire
sillä äiti on todella kipeä ja vauva on väärässä tarjonnassa joten se ei sieltä
ihan heti liikahda. On kasvot väärään suuntaan ja paksu reuna on edessä,joten
spinaalilla saadaan edes se reuna pois. <br />
<br />
10.30 Anestesialääkäri tulee ja laittaa spinaalin. Kiljun ja yritän pysyä
paikoillani. Spinaali saadaan laitetuksi.<br />
<br />
10.35-9.55 spinaali vaikuttaa. Supistukset tuntuvat silti vielä voimakkaina
vaikka pahin kipu on poissa. kohdunsuu 9cm auki ja kätlö lähtee kahville sillä
minua ei ponnistuta. ilokaasumaski naamalla kirjoittelen vielä joulumasujen
facebook sivuille ”9cm auki kaasua menee edelleen” saan soitettua jopa
katkonaisen puhelun kaverille. Lupasinpa pitää ajantasalla ja kun ekaa kertaa
nyt pystyi vähän puhumaan.<br /></span><span style="font-family: "Calibri","sans-serif"; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">11.15
Kätilömmme palaa kahvilta ja alkaa tuntumaan hiukan painetta ja spinaali alkaa
hiukan hiipua. <br />
<br />
11.35 vaihdellaan asentoa ja roikun ilokaasumaskilla. 9.5cm auki kohdunsuu ja
reuna on viimein hävinnyt. Tosin,vauvan tarjonta on edelleen väärä. Siitäkin
johtuen jäätiin paikalleen junnaamaan hetkeksi aikaa. kaikki on tapahtunut
hurjan nopeasti ,tuntuu etten pysy mukana enkä osaa kuvitella että vauvamme
syntyy pian.<br />
<br />
11.58 kätilö sanoo että ponnistappa hiukan ja sen jälkeen että ”ponnista vaan
vaikkei tuntuiskaan täältä se meinaan tulee!” Ponnistan ja tunnen etten voi
enään pidätellä. Tuntuu että joku repisi minua eri suuntiin. Mieheni painaa ilokaasumaskia naamalleni ja
hermostun kun tekee sen ensin väärin. Lopulta osaa mieskin tekniikan ettei ota
maskia pois kasvoiltani.<br />
<br />
12.05 ”Paina kelloa,että saadaan toinen kylki apuun” sanoo kätilö. Hetkinen
eikö se toinen kätilö tule ihan lopussa vasta? Justhan tässä vasta aloitettiin?
Tuumin mielessäni. Toinen kätilö tulee paikalle ja sitten ponnistan ja ”hienosti
menee jatka jatka!” huutavat kätilöt sekä mieheni! ”sä pystyt siihen Juuli!”
tsemppaa mieheni. <br />
<br />
12.12 ”Nyt seuraavalla syntyy!” Tunnen kuinka tilanne etenee loppua kohden
ja...<br />
<br />
12.13 Kuuluu maailman suloisin ääni. Vastasyntynyt parkaisee. Hänet ojennetaan
paitani alle. Olen hämmentynyt. Helpotuksen itku pääsee mutta vauva tuntuu
oudolta. Se on oikeasti vauva. Se on meidän vauvamme. Pieni,mutta pyöreä itkee
kovempaa kuin kukaan on aiemmin itkenyt ihan kuin sanoakseen ”minä synnyin nyt!”
ja maailma pysähtyi. Meillä on vauva. Mieheni pyyhkii silmäkulmaa ja sanoo ”se
oli kuin olikin tyttö!” Mikä onni! Ensimmäisen puoli tuntia olin aivan puulla
päähän lyöty. Odotus on ohi ja vauva on syntynyt. Se ihme vauva oli oikeasti
mahassani,sielä kasvanut ja se oikeasti oli vauva! täydellinen vauva jolla on
paljon mustaa tukkaa. Sitten se jokin heräsi sisälläni. Se äidinvaisto. Silloin
ne onnen kyyneleet valuivat noroina poskilleni ja helpotus tuli. Hän on kunnossa,hän on täydellinen,hän on
meidän. Kuinka kaunis voi olla vastasyntynyt,vaikka siniset raajat vähän
pelästytti. Yksi apgar piste lähti väristä.
Tässä me olimme. Isä,äiti ja kolmas kaunis tytär. <br />
<!--[if !supportLineBreakNewLine]--><br /><br />
<!--[endif]--></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://photos-a.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-prn1/602752_4752635809054_108557402_a.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="http://photos-a.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-prn1/602752_4752635809054_108557402_a.jpg" width="200" /></a></div>
<span style="font-family: "Calibri","sans-serif"; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Reilun
tunnin kuluttua vauva punnittiin ja soiteltiin ilouutisia niille kenelle ei
oltu vielä soiteltu. Soitimme tulevalle kummisedälle että hänellä on kummityttö.
Kummisetä oli hämmentynyt. ilmoitimme kummiudesta siis puhelimessa samalla kuin
syntymästä. Otti tehtävän kunnialla ja ilolla vastaan tietenkin. Kun vauva pantiin vaa-alle mieheni repesi
nauruun. ”EI VOI PAINAA NOIN PALJOA JESTAS!” reaktio oli sama minulla kun
selvisi että neiti painoi yli kilon enempi kuin siskonsa. 3815g ja pituutta 4cm
enemmän kuin siskoillaan. 53cm. Minä en saanut tikin tikkiä,en haavaa en
repeämää,ei edes käsisuiskulla vessassa ravaamista. Kaikki oli mennyt paremmin
kuin hyvin. <br />
<br />
4 tuntia syntymän jälkeen työntelin ihanan tonttuvauvani osastolle ylpeän isän
kera. Tuore isä lähti leveä hymy huulillaan halaamaan tuoreita siskoja ja sen
jälkeen töihin. Minä jäin kaksin pienen
prinsessan kanssa. Tuijotin häkeltyneenä pieniä täydellisiä kasvoja ja onnen
kyyneleet valuivat jälleen poskilleni. Kuinka aluksi niin pelotti,kuinka
hirvitti,kuinka se tuntui mahdottomalta. Nyt kaikki tuntui erilaiselta. Kaikki
tuntui todelta. Ihmeellinen pieni vauvamme. Näin sen piti mennä. Yksi tie päättyi.
Odotuksen pitkä ja pelokaskin taival. Mutta yksi matka on vasta alussa. Ja sen
matkan me kuljemme rinnakkain. <br />
”Sä teet äidin elämästä vieläkin paremman” kuiskaan pienelle nyytille ja
suukotan nukkaista poskea. Voiko onnellisempi olla?<br />
<!--[if !supportLineBreakNewLine]--><br />
<!--[endif]--></span><br />
<!--[endif]--><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-31031165723713135932013-01-09T05:32:00.001-08:002013-01-09T05:32:26.571-08:00Raskausviikot 37-40 Loppusuoralla.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="text-align: start;">Koska elämä on hiukan hektistä tällä hetkellä kirjoitan pikaisen yteenvedon tässä äkkiä viimeisistä viikoista ja palaan synntytyskertomukseeni myöhemmin.</span><br style="text-align: start;" /><br style="text-align: start;" /><span style="text-align: start;">37+ Viikolla jouduin osastolle eräänä iltana yhtäkkiä sillä vauva ei liikkunut paljoa. Vauva oli jostain syystä voipunut ja ärsykkeetkään eivät auttaneet,joten jouduin olemaan osastolla yön yli tarkkailussa ja otettiin käyriä. Sen jälkeen pääsin kotiin ehtona yksi ja ainoa: LEPO. Silloin riensi anoppi,siskoni ja äitini apuun. He vuoron perään mieheni kanssa hoitivat tyttöjä että minä vain lepäsin ja lepäsin ja vauvakin tuntui virkeämmältä ja sain ladattua akkuja ja kerättyä voimia. En voi koskaan kiittää kyseisiä ihmisiä ja miestäni tarpeeksi ,että hoitivat asiat mallikkaasti ,kun itse en siihen kyennyt. Vauva alkoi taas liikkua paljon. :)</span><br style="text-align: start;" /><br style="text-align: start;" /><span style="text-align: start;">Raskausviikolla 38 yhtäkkiä olikin proteiinia virtsassa 2+ verran ja verenpaineet kohonneet reippaasti,turvotus oli aika kova kasvoissa ja muuallakin. Takaisin päivystykseen jorviin. Alkava raskausmyrkytys oli diagnoosi ja nyt pelättiin jo että miten tässä käykään. Pääsin kotiin ja 38+6 oli kontrolli äitipolilla. Käynnistävät tai laittavat kotiin. Joten 38+6 äitipolille tieni vei. Jouduin käyrille,verenpaineseurantaan ja sain vauvaa ultrassakin ihailla. Miten isoksi hän oli jo kasvanut. 3100g oli painoarvio. "Siro vauva joka kasvaa hienosti keskikäyrällä,mukavaa joulun odotusta" sanoi lääkäri. Vitutti,voin sanoa... No kaippa kaikki sitten on hyvin vaikka minä olen ihan kertakaikkisen loppu. En kykene nukkumaan koska maha on jättimäinen ja kroppani ei vain kestä enempää. Joudun joka neuvolakäynnillä Jorviin ja saan ravata edestakas. Ei tästä tule yhtään mitään! 27euroa per kerta. Monen sadan lasku tulee varmasti tämän vuoden lopussa. Miten hienoa. Päästäisivät minut kärsimyksistäni tai ettei tarvitsisi kokoaikaa rampata. Illalla alkoivat supistukset. Olin varma että nyt tulee lähtö,mutta ei tullut. Yön valvoin,valvoin seuraavankin ja sitä seuraavan,ei ne eivät koventuneet. Tuli hieman jotain verilimaa ja siihen se sitten loppui. Väärä hälytys,taas. Olin ihan poikki ja en enään halunnut vastata edes puhelimeen. </span><br style="text-align: start;" /><br style="text-align: start;" /><span style="text-align: start;">39+4 oli jouluaatto. Olin sanonut että NYT riittää. En synnytä joulun pyhinä,mutta uuteenvuoteen en odota! Otettiin kaikki niksit käyttöön. Supistuksia,ei vauvaa... En enään vastannut kuin muutamalle puhelimeen. Vitutti niin paljon ne "joko joko?" "lähde jo synnyttämään" kommentit että olisi ollut aika painokelvotonta tekstiä jos olisin vastannut. Joka paikkaan sattui,väsymys oli kamala ja ahdisti. Sain viettää ihanan joulun lasteni kanssa. Ahdisti paljon että jos en saakkaan joulua lasten kanssa. Sain kuitenkin ja siitä olin erittäin kiitollinen. <3 </span><br style="text-align: start;" /><br style="text-align: start;" /><span style="text-align: start;">39+6 5vuotta sitten minulle sanoi lääkäri että mahdollisuus vauvaan on aika heikko sillä kroppani ei ovuloi oikeastaan ja siihen olisi ehkä lääkehoito. Miehelläni oli eräs vika,joka myöskään ei ollut kovin suotuisa vauvaa haluavalle.. Silti tässä ollaan: vauva numero 3 tulossa,mahdottomasta yhtälöstä. Kaikki on mennyt erinomaisesti ja silti hötkyilen OMAN OLONI takia? Mitä minä teen? Miksen minä vain ole ylpeä lahjasta jonka saan taas? Kuinka saatoin olla niin itsekäs. Päätän että rakastan muumimaisia muotojani vaikka kaksi viikkoa yliaikaa. On onni ja siunaus olla raskaana. Pian meillä on vauva.<3 Yöllä silitän mahaani ja yhtäkkiä tuntuu kummalta. "mitäs nyt tapahtuu?" tarkistan vessareissun yhteydessä mitä se oli. LIMATULPPAA! Nytkö jotain oikeasti tapahtuu? </span><br style="text-align: start;" /><br style="text-align: start;" /><span style="text-align: start;">40+0 Supistelee ,muttei pahasti. Illalla käy vähän kipeää ja limatulppaa irtoilee. Käyn tarkistuttamassa synnärillä mitä se on ettei vain vettä. Ei,limatulppaa se on. 2cm auki ja kanavaa edelleen n.puoli senttiä niinkuin 2 viikkoa sitten. Petyn,ehdin jo toivoa. Kätilö sanoi että ei usko ,että menee kauan. Soitan innoissani eräälle tutulle. Hän ilmoittaa koleasti että "no voi siinä mennä silti pari viikkoo ei toi mitään merkkaa" Loukkaannun koska en olisi halunnut kuulla sitä vaikka se totta olisi ollutkin. Itkettää ja tekisi mieli latoa luuri korvaan. En jaksaisi kärsiä taas yhtään kipeää supistusta ilman että mitään tapahtuu ja halusin uskoa että ehkä pian. </span><br style="text-align: start;" /><br style="text-align: start;" /><span style="text-align: start;">40+0 21.30 soitan miehelleni töihin: "koska tulet kotiin sattuu ihan pirusti kun supistaa ALA TULLA JO SEN RUOAN KANSSA JOS MIELIT SYÖDÄ!" Supistukset vihdoin kävi kipeää. Nytkö se tapahtuu? No kun ilta vaihtui yöksi ja vuorokausikin vaihtui,supistukset loppui. Hitto vie näinhän tässä taas kävi. Toisaalta olin iloinen. Olen niin väsynyt että sänky ja uni houkuttaa,väliäkö sillä vaikkei tullutkaan vauvaa vielä. </span><br style="text-align: start;" /><br style="text-align: start;" /><span style="text-align: start;">40+1 Klo. 4.45 herään kipeään supistukseen. "ei taas..." </span><br style="text-align: start;" /><br style="text-align: start;" /><b style="text-align: start;">Viimeiset masukuvat: </b><br /><br /><br /><br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://sphotos-b.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-prn1/68684_4707810328445_830798825_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://sphotos-b.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-prn1/68684_4707810328445_830798825_n.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">38+6</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://sphotos-f.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-prn1/61027_4729743356757_966424099_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://sphotos-f.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-prn1/61027_4729743356757_966424099_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jouluaatto 39+4</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://sphotos-e.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-prn1/64018_4743447779359_1712130464_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://sphotos-e.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-prn1/64018_4743447779359_1712130464_n.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">40+0</td></tr>
</tbody></table>
<b><br /><br /></b>juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-17526413256505317082013-01-03T05:04:00.000-08:002013-01-03T05:04:05.152-08:00It's a GIRL!Meille syntyi kolmas tyttö 28.12 klo.12.13 mittoja neidillä oli 53cm ja 3815grammaa. Tietokone on rikki ollut monta viikkoa siksi en ole blogia päässyt päivittämään. Palaan asiaan kuvien kera kun suinkaan pääsen! :) juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-42912681005781812292012-12-03T10:22:00.002-08:002012-12-03T10:22:30.852-08:00On onni odottaa yhdessä<br />
<div style="text-align: center;">
Kun selvisi että olin raskaana,kiilasin sopivasti erään ystäväni lasketun ajan tienoolle. Hän odotti niin pitkään toivomaansa vauvaa raskausviikolla 10. Minulla oli viikkoja 9. Hänen laskettunsa aika oli viikkoa minua aiemmin. TASAN viikkoa ennen.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Se että läheinen ystävni on ollut samaan aikaan raskaana on ollut aivan erityislaatuinen juttu. Se ,että on joku jolle soittaa ja purkaa sen että mitä murheita on ,mikä ottaa päähän,tuntuu hyvältä. Hän ei koskaan ole sanonut että "ne hormonit" Eikä että "ehkä ylireagoit". Hän kuuntelee aina ja ymmärtää.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Hän on minulle ollut verraton tuki ja turva, ei ole turhia,tyhmiä valituksen aiheita, kaikki on erittäin hyviä syitä valittaa jos haluan valittaa,samat ongelmat tuntuu hänelläkin olevan. Myöhemmin kun vauvatkin syntyy, jää erittäin hauskaksi katsoa paljonko sitä ikäeroa tulee loppujen lopuksi ,vai olemmeko peräti samana päivänä synnyttämässä.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Joku hetki takaperin pohdin miehelleni että kuinka ihanaa on ollut odottaa hänen kanssaan yhdessä. Mieheni totesi että on ne isätkin mukana odotuksessa,mutta on onni odottaa yhdessä ysätävn kanssa,koska hän todella tietää millaista se on,mitä se on,mikä pelottaa,miten asioita voi puida ja puida kyllästymättä. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Ystäväni blogia voi lukea osoitteessa http://a-babybelly.blogspot.fi/. Kiitos Annika,että olet ollut tässä minun kanssani<3 Monesti olisin jo vaipunut epätoivoon ilman sinua,ystäväni. Saadaanhan melkoset joululahjat tänävuonna <3 </div>
juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-65140602858078558442012-12-03T10:12:00.003-08:002012-12-03T10:12:59.463-08:00Masun valokuvaus ja kuvat!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Kävimme raskausviikolla 33 kuvauttamassa mahaani Viva Images valokuvaus studiolla Glen Nelsonin hellässä huomassa. Pakko kyllä sanoa,että siinä on valokuvaaja ,jonka kuvattavana oli ILO olla. Valokuvaaja oli todella huomaavainen,teki kuvauksesta helppoa,luontevaa,tunnelmallista ja jälki oli ehdottoman upeaa. Vaikka valokuvissa minulla oli hädintuskin mitään päällä,en tuntenut oloani alastomaksi kertaakaan. Valokuvaaja ei ollut paikalla kun vaihdoin vaatteita ja hän ehdotti ja ohjasi todella hienosti. Aluksi vähän ujostutti,mutta valokuvaaja sai minusta ehdottomasti parhaat puolet esiin. Kehuikin vielä kauniiksi odottavaksi äidiksi. Ja tässä on nyt hyvät lukijat se lopputulos:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLU62on_tnlqu8QWZGSrG0l6dV5A62sPGiO-iksSujfb3xqX5ogUL6S0iwWtAHIjLbuRdRzilrAWJ1mH2kF38fHgGzRpbiEUUyFHBlclg956G_VE15Q_vgBVnN4TatAjp6ya7rWCbWIIw/s1600/uulinilsson-128-152x229-02B.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLU62on_tnlqu8QWZGSrG0l6dV5A62sPGiO-iksSujfb3xqX5ogUL6S0iwWtAHIjLbuRdRzilrAWJ1mH2kF38fHgGzRpbiEUUyFHBlclg956G_VE15Q_vgBVnN4TatAjp6ya7rWCbWIIw/s320/uulinilsson-128-152x229-02B.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rakkauspakkaus</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMtd1Ksc3yaReZafUttj7bvgcZfZsfNKwhYbA6Df9Lx6DN7n1a5zaosJrn0A4KxIpRqhrq_IweCH0hgzjDwBF-aLEMg3GFMVmfCWy-2Ojj-nhkMa1P09LN-C7Bp2aXThbbnyFa8gB_2bY/s1600/uulinilsson-127-152x229-02N.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMtd1Ksc3yaReZafUttj7bvgcZfZsfNKwhYbA6Df9Lx6DN7n1a5zaosJrn0A4KxIpRqhrq_IweCH0hgzjDwBF-aLEMg3GFMVmfCWy-2Ojj-nhkMa1P09LN-C7Bp2aXThbbnyFa8gB_2bY/s320/uulinilsson-127-152x229-02N.jpg" style="cursor: move;" width="212" /></a></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV1VcI4JkGPOX_PM8xebQWmLg_AxqASYs_TrerrYwcSOpw7L0vy5VaV9UZqwfhqW4cMFMGo6TSHTleMjXgr_CbRGkUhcg62p3g47uVR4c34W2YGHH_e2SFzx2jC3llnBhNfo4Qte5lQDs/s1600/uulinilsson-107-152x229-02Q.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV1VcI4JkGPOX_PM8xebQWmLg_AxqASYs_TrerrYwcSOpw7L0vy5VaV9UZqwfhqW4cMFMGo6TSHTleMjXgr_CbRGkUhcg62p3g47uVR4c34W2YGHH_e2SFzx2jC3llnBhNfo4Qte5lQDs/s320/uulinilsson-107-152x229-02Q.jpg" width="212" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rakkaus</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFdj7t4KNYGzndylAQSXF1PcZzZxiFVw06tp5E7XD6y7vmf87M6ba8hmx5cWj93XK-s_z1wcHXe6YfMEIKHdqKWafG52eG5uiPFXza3HuWpPK0WbaL0uS2Kt34B2ex_r2hebaxqC7otxo/s1600/uulinilsson-117-152x229-02S.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFdj7t4KNYGzndylAQSXF1PcZzZxiFVw06tp5E7XD6y7vmf87M6ba8hmx5cWj93XK-s_z1wcHXe6YfMEIKHdqKWafG52eG5uiPFXza3HuWpPK0WbaL0uS2Kt34B2ex_r2hebaxqC7otxo/s320/uulinilsson-117-152x229-02S.jpg" width="212" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">33 weeks pregnant</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_4JZXOtkRe4CwAUpKSnLovBq-gVzWSeDsw-4fvZCMZFb0VkO5_D5ztx18X7H3_p9Q8ZI9RgK-7AuOUztrfYD3IoIFQYVZqlGDCaXXiOhaH2pqKfjSP9cRCrlpMQgToEOP70XcSK_YHJ4/s1600/uulinilsson-105-152x229-02P.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_4JZXOtkRe4CwAUpKSnLovBq-gVzWSeDsw-4fvZCMZFb0VkO5_D5ztx18X7H3_p9Q8ZI9RgK-7AuOUztrfYD3IoIFQYVZqlGDCaXXiOhaH2pqKfjSP9cRCrlpMQgToEOP70XcSK_YHJ4/s320/uulinilsson-105-152x229-02P.jpg" width="212" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Onni <3</td></tr>
</tbody></table>
<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: right;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP2TCafr_7Iv9_o0jEXXDCRiaTfpDyHL2TtFcYWswzO5LkmHcp4gLd5mJcyKK19DCJIvSJYoGpUyym692Hinv6LgnHWPuqa9Ne7S41XLum32-3Ogv9zBkXLBwuEbFvOtKbisMNyoukUeY/s1600/uulinilsson-103-152x229-02T.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP2TCafr_7Iv9_o0jEXXDCRiaTfpDyHL2TtFcYWswzO5LkmHcp4gLd5mJcyKK19DCJIvSJYoGpUyym692Hinv6LgnHWPuqa9Ne7S41XLum32-3Ogv9zBkXLBwuEbFvOtKbisMNyoukUeY/s320/uulinilsson-103-152x229-02T.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_WeSI-XeApwHKWhytwJ904aHQgwcMlgKYzbK3o6JKnP4a8C6Wx-Nk_QByrcQjeR9YrNaTcqIwvmu1ixF0lcB6nUgZE_YkTtu-NJyp60aiXJZ7kcPpG0-V4HC1aT685BRAx-jYr2fdmQM/s1600/uulinilsson-109-152x229-02A.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_WeSI-XeApwHKWhytwJ904aHQgwcMlgKYzbK3o6JKnP4a8C6Wx-Nk_QByrcQjeR9YrNaTcqIwvmu1ixF0lcB6nUgZE_YkTtu-NJyp60aiXJZ7kcPpG0-V4HC1aT685BRAx-jYr2fdmQM/s320/uulinilsson-109-152x229-02A.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">We made you<3</td></tr>
</tbody></table>
juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-81309084877502027722012-12-03T09:51:00.001-08:002012-12-03T09:51:17.787-08:0035+2 YLLÄTYS Vauvakutsut! <div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="text-align: start;">Perjantai iltana ukko kullan kanssa tuli tapeltua oikein viimesen päälle. Ärsytti kuinka se ei ymmärrä minua niinkuin minua nyt pitäisi ymmärtää,eli lukea ajatuksiani. Riita päättyi siihen että minä suutuin niin kovin että paiskasin kaakaojauhepaketin seinään hormonipäissäni ja lähdin lätkimään. Voin muuten sanoa että yksi hienojakoinen kaakaojauhe leviää kämppään kuin ylinlaskeuma. Se menee JOKA PAIKKAAN. Painelin sitten lapseni kummitädille kiukuttelukahveille ja jätin tyynesti miehen siivoamaan. Tulin keskellä yötä sitten takasin. Olipa ukkokulta saanut siivota ja mopata sitä kaakaojauhetta ihan muutaman tunnin. Yöllä ei nukkunut kuopus. Oli ihan sitä mieltä että hän ei mene nukkumaan kunnolla ennen klo 3.30 aamuyöstä. Aamulla oli väsymys sanoinkuvaamaton.</span></div>
<div style="text-align: center;">
<br style="text-align: start;" /></div>
<span style="text-align: start;">Lähdimme kauppaan ja mieheni sanoi että haluaa käydä pihalle ostamassa muutaman joulutontun piristäväksi koristeeksi ja lähdettii sitte kaupoille. Olin tosi väsyny ja oisin halunnu jäädä kotiin mutta pakko se kai sit oli lähtee. Mies lupasi että pääsen kirpparillekin ja sieltä piti lähteä lohjalla käymään kylässä vanhempieni luona. </span><br />
<br style="text-align: start;" />
<span style="text-align: start;">No kun tulimme kaupoilta,mies ajoikin kodin kautta ja käski hakemaan yhden cd:n että polttaa sillä välin itse tupakan. Että otti päähän,olis hakenut itse,sen kun on niin helppo nousta ylös autostakin. Lähdin sitten naama happamana käymään sisällä.</span><br />
<br style="text-align: start;" />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdm4QtoHRCOje-rYjcSI1-0t4foL2s8JxNWAhA5et9kMXTqT6tiMeD_fyo2DgD0-H8lrKXemOVR5qjPCUPUGDiMYkX6IWE6XCF2GjHHWCGpCI2FCwwlKSNbmKrkxL1d_H86xjftCTXK68/s1600/Vauvakutsuvieraat.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="146" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdm4QtoHRCOje-rYjcSI1-0t4foL2s8JxNWAhA5et9kMXTqT6tiMeD_fyo2DgD0-H8lrKXemOVR5qjPCUPUGDiMYkX6IWE6XCF2GjHHWCGpCI2FCwwlKSNbmKrkxL1d_H86xjftCTXK68/s200/Vauvakutsuvieraat.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">osa vieraista</td></tr>
</tbody></table>
<span style="text-align: start;">Avasin oven ja ensimmäisenä ihmettelin että mitähän ihmettä meidän koirat tekevät kuraeteisessä? Sitten kuulin kuinka hyvä ystäväni ,lapsen tuleva kummi huusi koiria. "ahaa Veera on meillä...Hetkinen? mitä helkkaria se meillä tekee?!" Olin kun puulla päähän lyöty. Mietin hetken että uskallanko tulla sisälle.</span><br />
<br />
<br style="text-align: start;" />
<span style="text-align: start;">Kun pääsin eteisestä vähän peremmälle ja näin olohuoneeseen,näin rivin naamansa sohvatyynyillä peittäneitä naisia. Kun tyynyt siirtyi ja huudettiin "yllätys!" niin näin tuttuja ystävieni kasvoja. USKOMATONTA että moni oli tullut TODELLA pitkän matkan takaa! Heille huudahdinkin että "Mitä ihmettä TE TÄÄLLÄ TEETTE!". "me järkättiin sulle vauvakutsut!" sain vastaukseksi .Olisin varmaan alkanut pillittää onnesta,jos yksinkertaisesti olisin hämmästykseltäni kyennyt. Pöytä oli täynnä lahjoja! </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8ei0LuJLWe0YQS0s8QDpGHk6orvQxHI-FVdk7yWRF27t-T4JTkg1VPqd3UuT8XX4D4Nv6e3iK4MeKNaBX45hRwGamRPo3MHQEljcFkUpB8FkVDsFYzcgC-6STyE-Ajhv68h7mzFewltU/s1600/Juuli+ruokap%25C3%25B6yd%25C3%25A4ss%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8ei0LuJLWe0YQS0s8QDpGHk6orvQxHI-FVdk7yWRF27t-T4JTkg1VPqd3UuT8XX4D4Nv6e3iK4MeKNaBX45hRwGamRPo3MHQEljcFkUpB8FkVDsFYzcgC-6STyE-Ajhv68h7mzFewltU/s200/Juuli+ruokap%25C3%25B6yd%25C3%25A4ss%25C3%25A4.jpg" width="133" /></a></div>
<br />Ystäväni ja mieheni oli onnistunut pitämään koko homman salassa minulta! alusta loppuun saakka! Uskomatonta sakkia,oli todella hyvät tarjottavatkin,oli leivottu minua varten upeaa kakkua ja äitini oli kinkkupiirakkaa tehnyt,vauvan kummi salaattia,anoppi suklaakakkua,oli limua,kahvia KAIKKEA!<br /><br /><br />Aloimme availemaan lahjoja ja olin todella otettu että niitä oli paljon ja paljon niistä oli MINUA varten. Oli sielä tietysti vauvallekin asioita,mutta sielä oli Minulle ,vain minullekin hemmottelua. <br /><br /><b><u>Lahjoista löytyi mm:</u></b><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGOL3kmFzYT29BOKlITFw-eYYJXMPQMp8d2j5c8ywe4rChNAaETw0CWCjP6NmboL4APMgzRSKhAAGBqxcFDznJIAP7aPrNPB8RfHiX4jL__-a68zWPV5BqKhosLzS2F8bbojO55R2PeMo/s1600/Juuli+lahjoissa+3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGOL3kmFzYT29BOKlITFw-eYYJXMPQMp8d2j5c8ywe4rChNAaETw0CWCjP6NmboL4APMgzRSKhAAGBqxcFDznJIAP7aPrNPB8RfHiX4jL__-a68zWPV5BqKhosLzS2F8bbojO55R2PeMo/s200/Juuli+lahjoissa+3.jpg" width="133" /></a></div>
<ul>
<li>Vauvaöljyä</li>
<li>Vaippoja </li>
<li>Sukkahousut (olin niistä sanonut aiemmin ystävälle että puuttuu)</li>
<li>Harsoja (näistä myös)</li>
<li>Bodyshopin mango bodyscrub</li>
<li>purkkiruokia</li>
<li>vauvan ihan pieniä ykköskoon vaippoja</li>
<li>2 aivan ihanaa pyjamaa vauvalle</li>
<li>unilelu vauvalle</li>
<li>brumberin suukkoja</li>
<li>siideri äidille(HUOM! vasta syntymän jälkeen :D )</li>
<li>Namia</li>
<li>Villanuttu ja hattuja vauvalle</li>
<li>Masu kipsi, jonka lapsen kummi lupasi tehdä! :)</li>
<li>ja sain vielä itselleni <b>BODYSHOPIN</b> joulukalenterin!<br /><br />Lisäyllätyksekseni,Mieheni oli käynyt hakemassa DVD:n valokuvaajalta jossa oli kaikki ihanat valokuvat jotka kävimme otattamassa valokuvaajalla ihan vain ja vartavasten raskausajasta muistona. Tästä erillinen postaus. Valokuvissa piti mennä monta viikkoa,mutta niissä menikin 2 päivää! Oli se juoninut sen valokuvaajankin kanssa selkäni takana! Minua jymäytettiin kunnolla!<br /><br />Päivä oli ikimuistoinen. Naurun remakka,hyvä henki,rakkaat ystävät ja kaikki vain minua varten. Kaikki kirjoittivat vauvalle terveiset kirjaan ja niitä oli ihana lukea. Tehtiin myös käsikorut joita kaikki pitää siihen asti että minä poksahdan. Vauvalottoiltiin ja syötiin hyvin. :) Uskomatonta että saan olla niin onnekas,että minulla on noin hyviä ystäviä jotka ajavat monta tuntia suuntaansakin ihan minun takiani! <3 :') Kiitos rakkaat ,rakkaat ystäväni <3 You made my day!</li>
</ul>
juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-75376564712197528082012-11-18T01:04:00.001-08:002012-11-18T01:06:10.406-08:00Joulumasut 2012 <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="text-align: start;">Kun selvisi että olin raskaana,hain anonyymisti ensin tukea kaksplussan joulumasut 2012 ryhmästä. Aika pian kuitenkin päädyimme perustamaan facebook ryhmän,sillä facebookissa notkuminen tuntui luontevalta jo entuudestaan ja sinne kaksplussaan ei meinannut millään muistaa kirjoitella aina. Miten se tuntuikaan välillä vähän kohmeiselta. En voinut kuvitellakkaan mitä saisin siitä facebookin ryhmästä.</span></div>
<div style="text-align: center;">
<br style="text-align: start;" /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="text-align: start;">Aika nopeasti meille muodostui tiivis porukka,jossa jaettiin kaikki ilot ja surut. Kun erään äidin tyttö syntyi pikkukeskosena ,koko ryhmä pidätti hengitystään,kuinka tässä käy? Kun ei käynyt hyvin,kaikki myötäelivät surua. Se järkytti koko ryhmää. Vähän tämän jälkeen syntyivät erään voimakkaan ja ihanan äidin kovin toivotut ja odotut kaksospojatkin keskosena ja sinnittelivät lastenklinikalla. Jälleen koko ryhmä pidätteli hengitystään ja myötäeli joka minuutin äidin kanssa. Kun taas ryhmäämme kohtasi suru,kaikki olivat surullisia. Vielä yhdet suru uutiset jouduimme kokemaan,sillä vielä yksi pieni poikavauva lähti enkeleiden matkaan ,sillä hänellä oli puutteita,joiden takia elämä kohdun ulkopuolella olisi ollut mahdotonta. Äitien suruun ei löytynyt sanoja. Kykenimme vain lohduttamaan. </span></div>
<div style="text-align: center;">
<br style="text-align: start;" /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="text-align: start;">Edelleen nämäkin jouluvauvojen äidit,joilla syli jäi tyhjäksi, ovat ryhmässämme mukana. Ihailen heidän voimakkuuttaan,vahvuuttaan. He ovat superäitejä. Äitejä meidän joukossamme joiden sinnikkyys ja voima palkitaan.</span></div>
<div style="text-align: center;">
<br style="text-align: start;" /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="text-align: start;">Olemme järjestäneet 2 miittiä,joissa olen ilokseni saanut olla mukana. Tuntuu siltä,kuin joulumasut yhteisö olisi minulle toinen perhe. He ovat ihania vahvoja naisia,joiden kanssa olen tutustunut. He tukevat minua,kun minulla on paha olo. Yksikään aihe ei ole liian arka tai typerä,kaikki on sallittuja valittamisen aiheita ja kaikki tsemppaavat ja tukevat toisiaan. On kyseessä ilon tai surun aihe,haluan sen jakaa heidän kanssaan. Tiedän että saan pysyviä ystävyyssuhteita siitä porukasta. Kuinka ihania naisia he ovatkaan. </span></div>
<div style="text-align: center;">
<br style="text-align: start;" /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="text-align: start;">Lokakuun lopulla syntyivät ensimmäiset tarpeeksi vahvat jouluvauvat. Kaksospojat,joista molemmat voivat heti hyvin ja eivät tarvinneet edes hengitystukea. He ovat jo kotiutuneetkin,pieninä,mutta sinnikkäinä pieninä miehen alkuina. </span></div>
<div style="text-align: center;">
<br style="text-align: start;" /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="text-align: start;">Nyt odottelemme että loput joulutontut syntyvät ja pääsemme taas tapaamaan,vauvojen kera. Tosin ravintolat ja kahvilat saattavat vaihtua kotikahviin ja pullaan,mutta ei se paikka,ei se aika, vaan se seura.<3 Tämä kirjoitus on teille,rakkaat kanssa odottajani. Te olette tehneet odotuksestani tuskien ja vaivojenkin lomassa sen paremman ajan <3 En voisi koskaan kiittää tarpeeksi teidän olemassa olosta. </span></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.wallcoo.net/holiday/christmas_balls_christmas_tree_ball/wallpapers/1920x1200/Red_Christmas_ball_christmas_bauble_22404382.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="http://www.wallcoo.net/holiday/christmas_balls_christmas_tree_ball/wallpapers/1920x1200/Red_Christmas_ball_christmas_bauble_22404382.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-9072444738963696302012-11-18T00:34:00.001-08:002012-11-18T00:34:03.094-08:0034+ Mitä lapset ajattelevat vauvasta? <div style="text-align: center;">
Nyt vihdoin uskalsin laittaa vauvan pienen pienet vaatteet kaappiin. Makuuhuone on siivottu ja järjestelty pientä pinnasänkyä varten. Katselin noita luokattoman pieniä vauvan vaatteita lähes kyynelsilmin. Voi että,pian se vauva on täällä. </div>
<div style="text-align: center;">
Olo on erikoinen. Toisaalta ajatus tuntuu jännittävältä,mahan pohjaa kutkuttavan ihanalta. Toisaalta taas ylitsepääsemättömän pelottavalta. Miten kaikki lutviutuu? Sitten olo on taas yhtäkkiä varma ja tyyni. Tietenkin kaikki sujuu hyvin. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Olen ollut huolissani miten Esikoiseni ja kuopukseni ottavat vauvan vastaan. Mitähän he meinaavat vauvasta? Kaverilleni syntyi pienen pieni tyttö 15.11. Kävimme katsomassa ystäväni pientä "raakista" sairaalassa,kun vauvalla oli ikää vain reilun päivän verran. Omien lasteni reaktio yllätti myös minut täysin. Meidän vilkas esikoinen, rauhoittui heti kun vauvan näki. Hän katsoi hellästi pientä vauvaa,silitti ja paijaili ja näytti siltä että olisi voinut katsella sitä pientä ihmettä ikuisuuden. Olisi kovasti halunnut lukea kirjaa vauvalle ja oli tosi tarkkana ettei siskonsa vajaa 2v pääse vauvaan koskemaan yhtään liian kovakouraisesti ja muistutti ettei saa huutaa tai vauva voi säikähtää. </div>
<div style="text-align: center;">
Kuopus sitten oli sitä mieltä että äitin sylissä olisi pitänyt olla hän,eikä vauva ja että turhaa sitä on kattella kun se vaan on :D Tiedämme siis että hänen kanssaan voi mustasukkaisuus purkaus olla kovakin. Mutta Esikoinen on niin valmis isosiskoksi uudelleen kun vain voi olla <3 Asia helpotti minun mieltäni paljon.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: center;">Esikoisemme on kyllä odotellut jo pitkään pikkuveljen tai siskon tuloa. On kovasti kyselly että koska vauva syntyy,tuleeko se pian, saako antaa vauvalle lahjoja ja niin edelleen. :) On ihanaa seurata kuinka innolla odottaa reilu 3 vuotias pientä sisarta. :) '</span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://www.babyaccessories.ie/uploadedfiles/sys_products/1270227159.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://www.babyaccessories.ie/uploadedfiles/sys_products/1270227159.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sänky vauvalle</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br /><br />juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-70520647627494468972012-11-13T10:49:00.000-08:002012-11-13T10:49:25.778-08:0033+ Minne aika on mennyt? 23.11 tulee kuluneeksi puoli vuotta,siitä päivästä kun elämäni muuttui totaalisesti taas raskaustestin myötä. Se oli positiivinen ja vielä vahva sellainen. Silloin tuntui että minua rankaistiin ja lujaa jostain. "En VOI olla raskaana! tässä on joku paha virhe!" oli kauhun sekaiset ajatukset. Olin vuotanut reilusti verta kuukausi takaperin ja se selittyikin lääkärissä sillä että kohdussa oli ollut kaksi ,joista toinen oli todennäköisesti tullut ulos ja kuin ihmeen kaupalla toinen vielä jäänyt sinne. Vauva oli tulossa,varmasti ja vielä tänä samana vuonna! "miten helvetissä tässä edes kävi näin! me käytettiin ehkäisyä!". Näin huusin miehelle illalla itkien epätoivoisesti. En kyennyt tekemään aborttia. Miten minun pitäisi päättää kuka saa olla meidän lapsemme ja kuka ei? Eikö niitä kaikkia pitäisi rakastaa? Ne on MEIDÄN lapsiamme. Ehkä tästä selvitään.<br />"Meillä on jo kaksi ja on selvitty niistäkin hyvin niin hyvin tämäkin menee! Ihmisethän saa 3 lasta kerrallaankin! Auto kyllä pitää vaihtaa.." Mieheni tuumi illalla ja toi minulle uuden lasin vettä ,kun oksensin iltapalat jälleen vessanpönttöön. Olo oli epätodellinen. Raskausviikkojen 10 ja 20 välissä kävin äitipoliklinikalla 3 kertaa verenvuodon takia. Syyksi löytyi ilkeä tulehdus johon sain kovat antibiootit. Vauva oli ja voi aina hyvin. Kuin ihmeen kaupalla kaikesta huolimatta.<br /><br />Peugeot 206 vaihtui Audi A6 Farmariin ja viikot kuluivat oksennellessa sielä ja täälä. Kerran iski paha olo kesken kauppareissun ja ei auttanut kuin S-marketin hedelmä ja vihannesosastolla oksentaa näyttävästi tyhjään vihanneslaatikkoon. 3v. esikoinen kärryistä huikaten vielä "onko sulla äiti paha olo?". Hävetti,mutten voinut muutakaan. Hoidimme ostokset toisesta kaupasta sillä erää. Kun oksentelu viimein loppui,iski hirveä himo salmiakkiin ja huimaus ja väsymys vei voiton. Matalat verenpaineet pyörryttivät ja miehen juuri perustama yritys työllisti miestä paljon. Oli selvittävä yksin. Toisinaan tuntui etten jaksa enää päivääkään ja hirvitti etten selviä koko hommasta. "no onneksi on vielä aikaa,kyllä tämä tästä". Vauva tuntui epätodelliselta edelleen. Yhtenä iltana tosin tunsin sen. Herätyspotkun,napakankin sisältäni. Vauva potki. Se oli sielä,se oli todellinen,se oli meidän. Mieskin tunsi. Rakenneultrassa oli vauvalla kaikki hyvin ja sukupuoli jäi salaisuudeksi loppuun asti. Hyvä niin. Tosin oli meillä omat epäilyksemme,kumpi se oli. :)<br /><br />Viikot vierivät ja lensimme mieheni kanssa islantiin reissulle lataamaan akkuja. Mies puhui kaikille ylpeänä kuinka odotamme lasta,kolmatta. Kuinka ylpeä isä hän onkaan. "enkä meille sittenkin mahtuu se kolmaskin lapsi" ajatus heräsi sisälläni. Kun alkoi olla lähellä 30 viikkoa,alkoivat selkäkivut,supistukset ja kaikki muu vaivaamaan minuani. Kaikenlisäksi olemme sairastaneet hirveän tautikierteen ja olen ollut kuoleman väsynyt. Yöllä en pysty nukkumaan ja päivällä en voi. Supistelut ajoivat minut myös sairaalaan ja tarkistuttamaan kohdunsuun tilanteen. Vauvalla kaikki oli hyvin,nyt täytyy vain kestää loppuun asti. Vaatteita on ostettu ja hankintoja tehty,nyt alkaa olla kohta jo aika kasata pinnasänky ja todella ymmärtää että pian meillä on vauva. Oma pieni ja kaunis vauva joka on tullut jäädäkseen ja muuttaakseen meidän elämämme. Pieni ihmeemme. Ihme,jota koskaan ei pitänyt olla,mutta oli kuitenkin. Ihme joka varmasti tekee elämästämme vieläkin erikoislaatuisemman. Juuri niin elämisen arvoisen kuin voi tehdä.juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-47562971398263186732012-11-06T12:29:00.001-08:002012-11-06T12:29:38.308-08:0032+ phuuh phuuh supistaa! Nyt on alkanut vaivaamaan ihan toden teolla näinkin ärsyttävä vaiva kuin supistustukset. Ja KIPEÄT sellaiset. Välillä lepokaan ei auta. Okei - myönnän että lepo on aika nimellistä minun kohdallani,mutta kunnon lepokaan ei estä supisteluita aina.<br />Nivusia ja selkää särkee ja polttaa,reisiä pakottaa ja nivusissa tuntuu hirveitä sähköiskumaisia kipuja. Ilmeisesti tämä raskaus todella koettelee ainakin minun kehoani.<br /><br />Neuvolassa oli kaikki ihan hyvin,painoa oli tullut <b><i>1100g/vko(!)</i></b> ,mutta turvotustakin löytyy,joten vähän voin antaa armoa itselleni etten ole mässännyt itseäni vain tähän kuntoon. Vaikka myönnän herkutelleenikin. <b>Hb</b> oli pudonnut nyt reilusti ja oli <b>114</b> edellisen yli 120 sijaan,rautakuurille käsky kävi ja apteekkin tieni vie. Pissa oli puhdas <i style="font-weight: bold;">RR 106/71. </i>Vauvan liikkeet ++ ja sykkeet 130-140 välillä. Vauva tosin on laskeutunut tosi alas ,joten käsky kävi että herkemmin yhteys synnärille jos tarve vaatii kun supista.<br /><br />Illalla alkoikin sitten supistamaan yhtäkkiä 10 min välein ja kipeästi. Koska neuvola oli kehoittanut ottamaan yhteyttä synnäriin ,soitin sinne lopulta ja menin näytille. Aluksi vastaanotto oli kohtuu kuiva,mutta kun selvisi että todella kyseessä on supistukset ,muuttui tilanne. Sain lopulta todella kohtuullista kohtelua ja iloisia uutisia että vauva voi hyvin ja ei ole isompi kuin siskonsakaan ovat olleet,joten huoli suuresta vauvastakin on turha.<br />Nyt vain pitäisi saada levättyä, ja sehän onnistuu hienosti 2 pienen lapsen äitinä. Jos yrittäisin kuitenkin.<br /><br />Vauvasta alkaa tulla todellinen ,kun sen näki ultrallakin taas hieman. Painoarvio siis näin 32+5 oli 1820grammaa. <3juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-54199103459959298492012-11-01T06:26:00.000-07:002012-11-01T06:26:08.329-07:00Uneton raskausviikolla 31+0<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;">Tämä kirjoitus tulee vähän jäljessä sillä,meillä ollaan <u><i>TAAS</i></u> oltu kipeänä.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"><div style="text-align: justify;">
9 viikkoa laskettuun aikaan. Jos tämä lapsi tulee yhtä ajoissa kuin edelliset,on lapsen syntymään enään todellisuudessa vain 8. Esikoinen syntyi käynnistyksen päätteeksi 39+0 ja seuraava tuli 39+0. Synnytys käynnistyi vesien menolla ja kesti piiitkään. Nyt olenkin siis hyvin varautunut ja suunnitellut hypnosynnytystä. Jos kesto olisi lyhyempi. Jos en kestä kipua,otan epiduraalin mutta yritän silti olla ilman. Pakosti en kuitenkaan yritä kestää. :) Mennään miten parhaaksi nähdään.</div>
</span><div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"><div style="text-align: justify;">
Yksi niin inhottava vaiva joka nyt on hiipinyt seurakseni on <i style="font-weight: bold;">unettomuus. </i>Vaikka olisi kuinka hyvin aikaa mennä nukkumaan,en saa kuin pyörittyä ähisten ja vaivalloisesti sängyssä. En pysty nukkumaan. Päässä pyörii miljoona asiaa, oksennus hiipii kurkkuun kun närästää,on jano,nälkä,pissahätä tai tuhottoman kuuma. Koskaan ei löydä asentoa ja jos erehtyy löytämään sen hyvän asennon,jompikumpi lapsista herää. Päivät kuluu zombien lailla. Onneksi esikoinen on päivähoidossa 3x vikko 5h kerta,niin sillointällöin voi nukkua päiväunet. Miehen kanssa kiukutellaan kilpaa kumpi on väsynyt. </div>
</span><div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"><div style="text-align: justify;">
Jottei päivityksestä nyt liian kitisevä tulisi voin lisätä tähän huumoripläjäyksenä taas muutamia kukkasia mitä on suustaan päästellyt mieheni ja lapseni äidin uusista upeista muodoista: </div>
</span><div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"><div style="text-align: justify;">
Katsoimme mieheni kanssa asuntoja ja minä tuskaisesti huokailn,sillä jouduin seistä tietokoneen vieressä ja mies istui leppoisasti tuolilla. Tästä kävimme sananvaihdon: </div>
</span><div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<b style="text-align: start;"><div style="text-align: justify;">
<b>Minä:</b> <i><b>"Miksen minä saa istua? Oon raskaanakin ja selkään särkee?" </b></i></div>
</b><b style="text-align: start;"><div style="text-align: justify;">
<b>Mies:</b> <b style="font-style: italic;">"Ajattelin vaan että sä et sit pääse siitä kuitenkaan ylös niin et halua istuakaan." </b></div>
</b><div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"><div style="text-align: justify;">
Esikoisen kanssa olimme kaupasta tulossa kotiinpäin kauppareissulta kerran:</div>
</span><div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<b style="text-align: start;"><div style="text-align: justify;">
<b>Lapsi</b>: <i><b>"äiti koska nyt on kohta talvi ja tulee lunta,meidän täytyy mennä koko perhe pulkkamäkeen!"</b></i></div>
</b><b style="text-align: start;"><div style="text-align: justify;">
<b>Minä:</b> <i><b>"Mennään toki heti kun lunta tulee"</b></i></div>
</b><b style="text-align: start;"><div style="text-align: justify;">
<b>Lapsi</b>: <i>"Sitten tarvii kyllä ostaa uusi pulkka,että voit siskon kanssa siihen mennä kun et sä mun kanssa enää taida edes mahtua." </i></div>
</b><div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"><div style="text-align: justify;">
Myös pienimmällä on jo selvät näkemykset äidin navan paikasta:</div>
</span><div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<b style="text-align: start;"><div style="text-align: justify;">
<b>Pieni</b>: <i><b>"mun papa!(=napa)"</b></i></div>
</b><b style="text-align: start;"><div style="text-align: justify;">
<b>Minä:</b> <i><b>"No missäs on äitin napa?" </b></i></div>
</b><span style="text-align: start;"><div style="text-align: justify;">
Kuopus nostaa paitaani ja toteaa: <b><i>"Ei oo!"</i></b></div>
</span><div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"><div style="text-align: justify;">
Ja vielä mainitakseni että mahan ympärys on tasan metrin! lyllertäen kohti joulukuuta! </div>
</span><br /><a href="http://images.clipartof.com/small/442881-Royalty-Free-RF-Clip-Art-Illustration-Of-A-Cartoon-Black-And-White-Outline-Design-Of-A-Son-Hugging-His-Pregnant-Mom.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://images.clipartof.com/small/442881-Royalty-Free-RF-Clip-Art-Illustration-Of-A-Cartoon-Black-And-White-Outline-Design-Of-A-Son-Hugging-His-Pregnant-Mom.jpg" width="251" /></a><br />
<br /><br />juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-76927093937752257412012-10-28T01:22:00.002-07:002012-10-28T01:22:51.958-07:00Joulumasu miitti Tampere 22.10<div class="" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;">Olen aktiivisesti kirjoitellut raskausajan aivan ihanassa ryhmässä facebookissa: Joulumasuissa. Meillä on sielä aivan mielettömän upea porukka,kaikki ovat olleet tukena toisilleen hyvissä ja pahoissa ja ne naiset sielä ryhmässä ovat kyllä päiväni pelastus! Ei olisi paremmin voinut sattua kohdille! </span></div>
<span style="text-align: start;"></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;">Olemme treffanneet helsingissä syyskuussa jo aiemmin ja VR:n tarjoukset mahdollistivat sitten helposti toisen miitin ja paikaksi varmistui tampere. Kiitokset joulumasujen Jaanalle ,joka osti minulle liput ,koska oli vr:n veturi klubilainen. Sainn hyvät paikatkin.</span></div>
<span style="text-align: start;">
</span>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;">Aamulla lähdin klo 10.12 pasilasta kohti tamperetta. Matkalla sain juttuseuraa ja kovasti kaikkia kiinnosti koska on laskettu aika,vauvan sukupuoli ja muut asiat,olihan maha jo sen kokoinen että se selvästi herättää huomiota. Tampereelle tultiin nopeasti kun juttu siis luisti. Matkalla popsin fatzerin geisha suklaata ja join limua. </span></div>
<span style="text-align: start;">
</span>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;">Kun Pääsin perille oli vessahätä jotain tähtitieteen luokkaa. Junassa en ollut päässyt vessaan koska,yllätys yllätys, kaikki olivat varattuja. Raskaana oleville pitäisi olla omat. Rukoilin mielessäni ettei vauva nyt potkaisisi virtsarakkoon tai se olisi ihan varmana sitten mahdoton pidätellä enään. Näin ei kuitenkaan käynyt ja pääsin etsimään kaikki muutkin isot mahat. </span></div>
<span style="text-align: start;">
</span>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;">Löysinkin Joulumasut helposti,osa oli tuttuja osa uusia kasvoja(näin livenä) Yksi oli entuudestaan hyvä ystäväni Annika jonka odotusta muuten voi seurata blogissa Baby belly (<a href="http://a-babybelly.blogspot.fi/">http://a-babybelly.blogspot.fi/</a>). Meidän lasketuissa ajoissamme on tasan viikon ero. Näkemistä oli jo aikaa joten sekin oli varsin ihanaa kun sain nähdä taas hyvää ystävääni samalla! </span></div>
<span style="text-align: start;">
</span>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;">Lähdimme kaikki kohti Ravintola Zarilloa,mitä eräs ryhmämme jäsen Terhi oli suositellut. Olin todella skeptinen ollut ravintolaa kohtaan sillä hintataso oli todella halpa ja ravintolakaan ollut järin minkään näköinen. Enemmänkin se muistutti pubia. Eikä mieltä paljoa muuttanut asia että jouduimme odottamaan ravintolan edessä avaamista ,joka oli myöhässä aikataulusta.</span></div>
<span style="text-align: start;">
</span>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ5Fk7u5D4b9O85Hol0iodAB6iXp5s_X0EZREAwC4nyqTWTIF1FxVqweXAeenLuKrAxDgmDCIdsVKWOrVZjwMvcLbQxyfDFBcQqFjEV4CjUhWBjFVO-0u4twf7A-d9MIlwY85uOhnXL9o/s1600/Masumiitti+20.10.2012+004.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ5Fk7u5D4b9O85Hol0iodAB6iXp5s_X0EZREAwC4nyqTWTIF1FxVqweXAeenLuKrAxDgmDCIdsVKWOrVZjwMvcLbQxyfDFBcQqFjEV4CjUhWBjFVO-0u4twf7A-d9MIlwY85uOhnXL9o/s200/Masumiitti+20.10.2012+004.jpg" width="200" /></a>Tarjoilija mies oli hyvin iloinen ja jonkun aikaa juttuja kuunnellessaan hän hieman punastui ja katsoi meitä ja kysyi: "Oletteks te kaikki raskaana?!" Siitä syntyi melkoinen naurun remakka ja naureskelimme enemmän kun mies sanoi että ajatteli että ollaanko tavattu ennen vauvan odotusta jo,sillä se olisi jo hyvin ajoitettu ,sillä olihan meitä 9 isoa mahaa paikalla! :) Heitimme vitsillä että tottahan toki ja sama isä pisti kaikki aluille,tuskimpa pistelee ketään enään miksikään tämän urakan jälkeen. Juttu luisti ja nauru raikoi. Puheenaiheet pyöri missä muuallakaan kuin vauvoissa,synnytyksissä,lapsien heitoissa ja lapsissa ylipäätänsä. Ryhmässämme kun on ensisynnyttäjiä ja uudelleen synnyttäjiä. Se on ilo kun kokeneemmat voi kertoa faktoja ensisynnyttäjille. Olisipa itsellä ollut sama tilaisuus kun odotin ensimmäistä lastamme. Olisi ollut miljoona kysymystä :) </span></div>
<span style="text-align: start;">
</span>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;">Tilasin ruoaksi pihviä ja lohkoperunoita. Ruoka kun tuli eteen en voi sanoa muuta ,kuin kokeneeni aikamoisen positiivisen yllätyksen. Ruoka oli erittäin hyvää ja sitä oli ennenkaikkea PALJON! ja hintaa sille sisäfile pihville 160grammaiselle ja lautaselliselle lisukkeita ja mielettömän hyvää kastiketta tuli 22euroa. Söimme myös annikan kanssa nachot alkuun ja niissä oleva cheddar kastike oli todella hyvää myös! </span></div>
<span style="text-align: start;">
</span><span style="text-align: start;"></span>
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;">Zarillon tarjoilija yritti ottaa meistä kuvaakin yhdessä ja toivotteli hyvät syntyvyydet kun lähdimme jatkamaan matkaa kahville. </span></div>
<span style="text-align: start;">
</span><br />
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUrauzzHkSsbNLNoF2oclALI0lQzhXR2hQLbNNjMyZoEcmM-wG_NP9maug73T6Df22BQw61FmoU3ZQLfI6UTAqdZKJ0IStEl5zPSCajgzxTmqGjXdZFIfcLkupuDqd6CYngbq5yWLCOkQ/s1600/Masumiitti+20.10.2012+007.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUrauzzHkSsbNLNoF2oclALI0lQzhXR2hQLbNNjMyZoEcmM-wG_NP9maug73T6Df22BQw61FmoU3ZQLfI6UTAqdZKJ0IStEl5zPSCajgzxTmqGjXdZFIfcLkupuDqd6CYngbq5yWLCOkQ/s200/Masumiitti+20.10.2012+007.jpg" width="200" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiwT2wDevc2LznrI4pEj9KaSkq2HbWNX9jz0kdi4i6ZH0j7xNikCaDlt4OIadSevmBpGNR89v9kDK7AMQYFKXxQi_HAX2VuxEdQ5rQaV_0XtnB64s6B3J-qSPnFzU648y7MQjbUa_GAKc/s1600/Masumiitti+20.10.2012+005.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiwT2wDevc2LznrI4pEj9KaSkq2HbWNX9jz0kdi4i6ZH0j7xNikCaDlt4OIadSevmBpGNR89v9kDK7AMQYFKXxQi_HAX2VuxEdQ5rQaV_0XtnB64s6B3J-qSPnFzU648y7MQjbUa_GAKc/s200/Masumiitti+20.10.2012+005.jpg" width="200" /></a><br />
<br />
Kahvipaikaksi Terhi oli valinnut meille Kahvisalonki -nimisen ihanan vanhahtavan kahvilan antiikkikalusteineen ja mielettömän hyvine kakkuineen. Kahvilan omistaja (kaiketi?) oli niin tohkeissaan kun sai paljon raskaana olevia kahvilaan kerralla. Hän tuli pyytämään saako ottaa meistä kuvaa facebook sivuille ja tiedusteli kovasti lasketuista ajoista ja vaikka mistä. Oli niin herttainen mies että oikein nauratti. Kahvi oli hyvää ja kakun palat tosiaan oli myös hyviä. Pyysimme ottamaan uuden kuvan meistä. Valitettavasti siinä sählingissä kuvasta jäi melkein ulos 2 ihanaa äitiä ja mahatkaan ei päässeet oikeuksiinsa. Nekin varmasti hyvästä herkuttelusta olivat saaneet muutaman sentin lisää ympärysmittaa. ;)<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHHHSrF_uBQaklQwFDMfIb2OaKThpAZZ95zsMGMr6x4bK090IT7rSv2XdullR7rR_rN_B3WyG3dUHwI5WpNnavXg6J-k3_4bQoVxYWfXkwjJ5eiWf-xVUyoSseRVbOpRZBUyHQlR4ye_Q/s1600/Masumiitti+20.10.2012+008.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHHHSrF_uBQaklQwFDMfIb2OaKThpAZZ95zsMGMr6x4bK090IT7rSv2XdullR7rR_rN_B3WyG3dUHwI5WpNnavXg6J-k3_4bQoVxYWfXkwjJ5eiWf-xVUyoSseRVbOpRZBUyHQlR4ye_Q/s200/Masumiitti+20.10.2012+008.jpg" width="200" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNTmNcP_-qP76Pv2-LTrtu8ET3SQJrDshEr69uZQJQ-wbJdB9Hqzxnjh7dlS1crB-ldZ2ivYaviHt5tDghJYZyUoKnVCK_viglkRUDvt74fK_KSSee2ZpC5KvdL5eubRFo9Efw7M4bmME/s1600/Masumiitti+20.10.2012+009.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNTmNcP_-qP76Pv2-LTrtu8ET3SQJrDshEr69uZQJQ-wbJdB9Hqzxnjh7dlS1crB-ldZ2ivYaviHt5tDghJYZyUoKnVCK_viglkRUDvt74fK_KSSee2ZpC5KvdL5eubRFo9Efw7M4bmME/s200/Masumiitti+20.10.2012+009.jpg" width="200" /></a>Koska kahvisalonki meni kiinni klo 15 jo lauantaisin,vaihdoimme istuskelemaan ja rupattelemaan vähän matkan päähän olevaan vanhahkoon cafe europaan (toivottavasti meni oikein). Paikka oli hiukasn tunkkainen hajultaan ja täynnä lauantaita viettäviä ihmisiä. Itselläni oli kokoajan vähän kiusaantunut olo kun ihmiset tuijottivat välillä naureskellenkin. Ihan mukava paikka silti rupatella. Annikan kanssa otettiin Masu battlet(Helin sanoin) ja kummasti ollaan molemmat vaan pyöristytty samaa tahtia.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHKT6pjLZav3paRsIQUOmfsbyHYmZh9bx-C5ECdfiBwClDnnF0cCeyDz6a-I9TyMkw14E7f7YzRDZ-1wXjVmmtsb766qHv_fREGuEUrIKYyWUnGHX6UUbf8aEtIrRBY42kUEJ9JAc_qxE/s1600/Masumiitti+20.10.2012+013.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHKT6pjLZav3paRsIQUOmfsbyHYmZh9bx-C5ECdfiBwClDnnF0cCeyDz6a-I9TyMkw14E7f7YzRDZ-1wXjVmmtsb766qHv_fREGuEUrIKYyWUnGHX6UUbf8aEtIrRBY42kUEJ9JAc_qxE/s200/Masumiitti+20.10.2012+013.jpg" width="200" /></a>Kahvilassa myös lähti hyvää vitsiä siitä mitä jouluvauvojen isot sisarukset on tehneet ja kommentoineet ,joita vanhemmat on sitten saaneet ehkä jo vähän häpeillä. Tämän jälkeen porukkaa alkoi jo erkaantumaan kohti juniaan ja osa jäi sitten vielä shoppailu kierrokselle. Käville ihailemassa koskikeskuksen liikkeissä ihan pieniä vauvan vaatteita ja rupattelimme niitä näitä. Lopulta tuli myös oma aikani lähteä kohti Pendolinoa joka lähti klo 17. Ihana päivä,ihana seura,hyvä ruoka. KIITOS kaikille paikalla olleille Joulumasuille ja erityiskiitokset Terhille,joka oli meille ihanat paikat suunnitelleet ja Jaanalle ,joka oli hankkinut minulle hyvät paikat junasta. Nyt haikein tunnelmin odotellen vain kun vauvat on syntyneet,missä saamme miitata ensi kerran sitten kun joukko on jakaantunut! Yksi asia on ainakin varma: tämä porukka solmii pysyviä ystävyyssuhteita varmasti! </div>
<br /><b><i>HUOM! Kaikki äidit ja masut ovat luonnossa vähintään 100 x kauniimpiä mitä valokuvat antaa edes ymmärtää. Kamerani ottaa jostain syystä aina rumia kuvia. ;) </i></b><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-90288539129937450402012-10-28T00:48:00.005-07:002012-10-28T00:48:45.782-07:0030+0 Can i do this?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_ka-m_q3vjijq7NbzNXOxAqpJpdyvWa6XIgM28g-WObt0whO8TUcJO5kFWvZiwDua1IsartN7jfjn-I_r6iFqU6spmsUot3JxZiDv80VIeYnq9lO9aWuCIccvel8otN3lSdbfDO5sO5Y/s1600/kolkyt+ja+nolla+006.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_ka-m_q3vjijq7NbzNXOxAqpJpdyvWa6XIgM28g-WObt0whO8TUcJO5kFWvZiwDua1IsartN7jfjn-I_r6iFqU6spmsUot3JxZiDv80VIeYnq9lO9aWuCIccvel8otN3lSdbfDO5sO5Y/s200/kolkyt+ja+nolla+006.jpg" width="150" /></a>Nämä ovat todennäköisesti ne viimeiset pyöreet viikot mitä tässä raskaudessa tulen saavuttamaan. OMITUISTA! Tuntuu että aika menee mielettömän nopeasti. Kun aika kuluu nopeasti alkaa taas vanha tuttu nousemaan uudelleen esiin. Nimittäis se pelko. Pelko siitä,mitä elämä on sitten kun on 3 lasta?<br />
<br />
Elämä on nyt ihanan tasaista. Lapselle löytyy aina vapaa syli,missä saa vain olla. Joko tyhjä syli on isän tai äidin,mutta se on aina saatavilla. Kohta pitää lasten mahtua syliin kun siinä on joku toinenkin. Onko minulla voimia ja aikaa kaikille tasapuolisesti? Minulla on 2 täydellisen ihanaa ja kaunista tyttöä ,miten vauva voisi muka olla yhtä ihana kuin he? Onkohan normaalia ajatella näin?<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim9_e1WTk8NNMLeYFCs7u6Q1hjexbbV4T5jUll1Fr_ob53kmFTibcmF9l2uHo6JvVy6XwMjqEivtIyKjI1-EuCoRngwEj1uSdGCKdpFs9X7cc-zMlNls6u8gBNkzvWnpVgvRK9tac_0Io/s1600/kolkyt+ja+nolla+011.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim9_e1WTk8NNMLeYFCs7u6Q1hjexbbV4T5jUll1Fr_ob53kmFTibcmF9l2uHo6JvVy6XwMjqEivtIyKjI1-EuCoRngwEj1uSdGCKdpFs9X7cc-zMlNls6u8gBNkzvWnpVgvRK9tac_0Io/s200/kolkyt+ja+nolla+011.jpg" width="150" /></a>Muistan kun odotin toista lastamme,mielessä pyörivät ihan samat asiat,kaikki ne oli kuitenkin turhaa ja toinen tyttö oli ihan yhtä ihana kun oli edellinenkin ollut. Silti tämä tuntuu olevan nyt taas TÄYSIN eri asia. Pilaammeko kaiken kun tulee kolmaskin perään? Mihin ihmeeseen olen joutunut? Miten näin edes pääsi taas käymään?! Ainiin joo,ehkäisyhän petti ja jos kelataan toukokuulle takaisin päin makasin itku kurkussa tyrmistyneenä tutkimuspöydällä kun lääkäri näyttää kuvaruudulta minulle vauvan. Tässähän sitä sitten taas ollaan.<br />
<br />
Nyt on vauvan sukupuoli alkanut kovasti kiinnostaa,enkä osaa mielessäni yhtään kuvitella miltä vauva näyttää,saatika että meille tulee edes vauva. Olen asennoitunut vain täysin siihen ,että olen raskaana ja laskettu on joulukuussa. Ja sillä hyvä. Mutta että sieltä tulee oikeasti vauva? Kuinka typerää ihmetellä sitä vielä kolmannenkin kanssa. Ei se aiemmin ole tuntunut niin omituiselta. Vauvakutsutkin pitäisi järjestää jossain vaiheessa. Tai sitten ei.. Ehkä kuitenkin..<br />
<br /><br />juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-86658923780031872242012-10-16T10:20:00.000-07:002012-10-16T10:20:00.524-07:0029+0, neuvola ja synnytyksen pohdintaa.Reilu viikko sitten meille iski pieni epidemian kaltainen virus. Enterorokko. Olin kuullut toki että enterorokko on ihan kamala tauti ,mutten silti odottanut noin kamalaa mitä tuli. Esikoisella oli suu niin kipeä ettei voinut syödä mitään moneen päivään,hän kun oli parempi ja kellot käsissä ja jaloissa oli ilmestyneet,nousi kuume kuopukselle. Kuopus sai 40 asteen kuumeen ja yli 400 rakkoa ja kohtuullisen vähän suu oireita. Nyt kun lapset on paremmassa kunnossa, perheen isäntä sai eilen 40 asteen kuumeen. Eikö tämä ikinä lopu? Viikon valvoneena vuoron perään jotain hyysänneenä alkaa voimat olee kohtuullisen lopussa. Toivottavasti tämä ei tule enään ikinä takaisin.<br /><br />Kun synnytys alkaa epäilemättä lähestyä,on alkanut mielessäni selvitä kuva synnytyksestäni. Haluan synnyttää rauhallisin mielin. Haluan tuntea miten kehoni toimii ja haluan tehdä töitä sen kanssa. Luonto ohjaa,minä teen työn. En halua draamaa,en kiljumista. Haluan seesteisyyttä ja rauhallisuutta. Lopulta vaihtoehdoksi nousi eräs kiinnostava ratkaisu: hypnosynnytys.<br /><br /><span style="background-color: #f5f4ec; color: #592800; font-family: Arial; font-size: 13px; font-style: italic; font-weight: bold;">"</span><span style="background-color: #f5f4ec; font-family: Arial; font-size: 13px; font-style: italic; font-weight: bold;">HypnoSynnytys on lempeä ja luonnonläheinen synnytysmetodi tai - filosofia, jonka avulla sekä äiti että isä voivat käydä läpi palkitsevan ja stressittömän synnytyskokemuksen, jonka kulkuun he itse vaikuttavat merkittävällä tavalla</span><span style="background-color: #f5f4ec; font-family: Arial; font-size: 13px;"><span style="color: #592800; font-style: italic;"><b>." - Bebesinfo.fi</b></span><br /><br />Lisää hypnosynnytyksestä voi lukea täältä: </span><a href="http://www.luonnollinensynnytys.com/">http://www.luonnollinensynnytys.com/</a> .<br />Näin ollen rohkaistuin ja laitoin Jaana Cowasjille sähköpostia. Vastausta odotellessa.<br />Palaan siis varmasti aiheeseen myöhemmin.<br /><br />Neuvolassa tänään 29+5 Oli taas jälleen neuvolan tädillä hankaluuksiä löytää kunnon sykettä vauvalta. Meidän vauva todisti jälleen olevansa melkoinen macgyver ja taikoi itsensä aina doplerin alta pois jonnekin "nkäymättömiin". Neuvolan tätiä alkoi jo naurattaa ja hänkin totesi että "aika ilmiömäinen vauva tämä kyllä,ei ole koskaan muiden vauvojen kanssa olut näin vaikeaakun tämän teidän liukkaan kaverin!" Tarjontakin oli vaikea,oikeastaan melkein mahdoton määrittää tästä syystä.<br />Apuun pyydettiin naapurihuoneesta kolleega joka sitten lopulta oli ovelampi ja piti toisella kädellä iukan vauvasta "kiinni" ettei päässyt helposti karkuun ja näin vauva pisti potkien näpeille minkä ehti. Lopulta saatiin hienosti syke pitkäksi aikaa kuulumaan. :)<br /><br />Olin ollut huolissani ,koska vauva ei ollut liikkunut ,joten selvisi ainakin nyt että ainakaan ei ole hätää. On potkinut tänään muutenkin niin kovaa ,ettei hiljaisuudesta ole taas tietokaan. :) <3 Vauvan koko myös askarrutti ,mutta sf-mitta oli painunut taas käyrällä alemmaksi eikä kasvu ollut niin hurjaa verrattuna viime kertaan niin nyt sf-mitta on sama kuin oli kuopuksesta. Jännityksellä seuraten,minkä kokoinen vauva sieltä on tulossa. Rt:hen lopulta selvisi vauvan tarjonta ja matalalle laskeutunut. Jospa siis pysyisi näin. :)<br /><br /><i>Neuvolakuulumiset kaikkineen siis kuitenkin olivat:<br />RR 106/62<br />Hemppa: 124<br />Tarjonta: RT<br />Pissa -/-<br />Painon muutos/vko: +480g<br />Sf-Mitta 26cm</i>juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-42271052915408198352012-10-07T00:36:00.004-07:002012-10-07T00:36:54.391-07:00Vaatehankintoja ja 28+0<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghfvk9zlBYnk3LsdK0M_X57_xASzKJWc0PHJ7d5BoE5HzWPf_ksXGH-2CO86wljjIxTR9HUL1UxrJ5dEU67JbTExyIySYQD4oFD7QYVetqTVw4wZa3pwlFds5ZaLbSEHUBFIsnykZoZi8/s1600/28++013.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghfvk9zlBYnk3LsdK0M_X57_xASzKJWc0PHJ7d5BoE5HzWPf_ksXGH-2CO86wljjIxTR9HUL1UxrJ5dEU67JbTExyIySYQD4oFD7QYVetqTVw4wZa3pwlFds5ZaLbSEHUBFIsnykZoZi8/s200/28++013.jpg" style="cursor: move;" width="150" /> </a><br />
<br />
Uudet viikot sanoivat poksis ja päätimme käydä sitten vähän kirpparilla katsomassa jospa vauvalle löytyisi vähän vaatetusta.Olin ostanut aiemmin facebookin kirpparilta ihanan setin vauvale 56cm Polarn o. Pyretin bodyn,housut ja pipon. Kävimme ensin Akselin kirpputorilla. Sieltä löytyi yhdet me&i:n pilvipylly potkarit. Aivan ihanat <3 Enimmäkseen täytyy kyllä kauhistella ,että hirveät hinnat pyydetän jostain ihan nukkavieruistakin vaatteista jos on vaan jotain "merkkiä". Halusinpa sitten tämän kunniaksi lähteä käymään vielä Nella&Nuttu kirppiksellä. :)<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7KFpVkX89L2zdePvoQmpF-yh2XdaAnmqH2lwIgJe3UZCzfvy6E5R5OihTvnSIoahKe72A8dTe6IpRSSGojz4g-8OntILiJ8YmfJo2IwQYJ7ewQ7njCefMzBq03Zf0Fx6vyX8D36BCbww/s1600/28++014.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7KFpVkX89L2zdePvoQmpF-yh2XdaAnmqH2lwIgJe3UZCzfvy6E5R5OihTvnSIoahKe72A8dTe6IpRSSGojz4g-8OntILiJ8YmfJo2IwQYJ7ewQ7njCefMzBq03Zf0Fx6vyX8D36BCbww/s200/28++014.jpg" width="200" /></a>Nella&Nuttu on tosi ihanan pirteä,kodikas ja sopivan kokoinen kirpputori. Ei <br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3NejdGT3HZ1P9SG6b_Lue3-X8ZIe50GQi8IhwJwqXSIIgby5ys9-KgCsaLF0TkBInYHYkr2B0GN2G-GqWqWyWmE_BtkJQXDYQeTd8kI7RZ1f3Qws8pyWu6E38632vZhOrKU6-0-VrAr0/s1600/28++015.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3NejdGT3HZ1P9SG6b_Lue3-X8ZIe50GQi8IhwJwqXSIIgby5ys9-KgCsaLF0TkBInYHYkr2B0GN2G-GqWqWyWmE_BtkJQXDYQeTd8kI7RZ1f3Qws8pyWu6E38632vZhOrKU6-0-VrAr0/s200/28++015.jpg" width="200" /></a>juuri iso,muttei liian pienikään ja se on pääosin lastenvaate ja tarvike kirpputori. Sieltä sitten löytyikin enemmän. Löysin Dunsin Bodyn joka oli ihan varmasti käyttämätön,popin bodyn,joka ei kanssa uudelle hävennyt,ihanat punaiset tossut 2 bodyä lisää ja yhdet housut.Ostin myös vaaleanpunaiset potkuhousut kokoa 62,eihän sitä koskaan tiedä jos se olisi tyttökin. Hintaa niillä oli 2 euroa ja olivat todella hyvässä kunnossa ,joten voi ne antaa lahjaksikin sitten jossei meillä tule käyttöön. Kaikinpuolin siis Oikein onnistunut reissu! Tämän jälkeen kävimme vielä syömässä yhdessä hesburgerissa jossa 3vuotias pamautti kovaan ääneen: "Äiti sulla on jo tosi iso maha!" ja vieressä oleva herrasmies hymyili meille. Heti perään täräytti neiti vielä: "ja aikamoiset tissitkin!" Meinasi se mies sitten tukehtua hampurilaiseensa. Lapsen suusta kuulee totuuden eikö?<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhQi7jkqbPIxqMSCMPQZJxuStnEUe3yJ_CdrZxl-4ojXt7_PE87OuLAAtwm1hdkkicjGuruzQUBtlzCwDxn31yMG0Q8Slo8SOTV2WlVx8EbaGXhrstU9Rri1u94Gl3CZTG1QiCxB2M53s/s1600/28%252B+012.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhQi7jkqbPIxqMSCMPQZJxuStnEUe3yJ_CdrZxl-4ojXt7_PE87OuLAAtwm1hdkkicjGuruzQUBtlzCwDxn31yMG0Q8Slo8SOTV2WlVx8EbaGXhrstU9Rri1u94Gl3CZTG1QiCxB2M53s/s200/28%252B+012.jpg" width="150" /></a>Perjantaina kävimme oopperassa katsomassa miehen kanssa Taikahuilua. Pidin esityksestä kovasti ,mutta kesken esityksen yhtäkkiä alkoi aivan hirveä kipu viiltää oikeaa kylkeä ja tuntui että joku tulisi siitä läpi. Oli todella hankalaa yrittää pysyä aloillaan ja hiljaa ja puristin rystyset valkosina mieheni kättä ja purin hammasta. Vauva kääntyi taas parhaaksi näkemäänsä asentoon,perätilaan, sillä huomasin hikan vaihtaneen paikkaa reilusti ylemmäs ja potkut suuntautuivat alemmaksi. Huh. Että teki kipeää.<br />
Loppu esitys meni ihan hyvin,kunnes loppua kohden paha vessahätä hiipi pikkuhiljaa ja asiaa ei ainakaan helpottanut virtsarakon suuntaan suuntautuneet potkutkaan eivät helpottaneet asiaa. Päin vastoin. Sain niin kovia supistuksia muutamat kappaleet ,että oli taas hyvin vähästä kiinni etten alkanut huutaa. Kaiken kruunasi hirvittävä nivuskipu. Onneksi vauvakin päätti vaihtaa asentoa ja sain lopulta katsottua näytöksenkin loppuun.<br />
<br />
28 raskausviikkoja,kiloja ja kipuja. Siinähän ne on hyvin tiivistetty. Selkäkivu ovat vaivanneet nyt erityisen paljon ja vauva hikannut myös hirmu paljon. Yöllä menee ikuisuus löytää hyvää asentoa ja vihdoin kun sen asennon löytää,joutuu jo herätä milloin vessaan,milloin joku lapsista herää,milloin vetää syöntä,milloin on jano. Alkaa jo vähän painaa tämäkin univelka. No,jos tämän nyt vain jaksaisi. :) <br />
<br />
<br />
<br />juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-72813680880068886882012-10-04T05:35:00.001-07:002012-10-04T05:35:09.231-07:00"Musta ei koskaan tulis suurperheen äitiä" <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Raskausviikko 27+ meni todella nopeasti ohitse. En edes pahemmin ehtinyt ajatella mitään.<br />
Yhtä asiaa kyllä ajattelin muidenkin edestä. Miten elämä vie eteenpäin vaikkei sitä suunnittelisikaan? Jos joku olisi reilu 4 vuotta sitten sanonut minulle ,että tänä jouluna olen suurperheen äiti ja mieheni R-kioski yrittäjä,olisin varmasti nauranut. Olisin nauranut epäuskoista naurua ja kovasti.<br />
Eihän 18 vuotias bileprinsessa nyt ikinä tekisi kuin yhden lapsen. Ihanan vauvan ,jota olimme jo toivoneetkin hetken. Muistan sanoneeni monesti kavereilleni ,jotka ihmettelitä haluani perustaa perhe varhain : "Joo mutta aattele niitä jotka tekee jonkun kolme peräkanaa ja toimii jonain raskauskoneena. Hyvästi elämä ja omistaudun kotiäitiyteen paskasissa vaatteissa ja hiukset aina ponnarilla kotona. Vähänkö sellanen ois kauheeta! Mitä elämää niillä on?". Silloin en tiennyt. Itseasiassa paljon enemmän sisältöä elämää on juuri kuvailemallani äidillä ,kuin baareissa luuhaavalla,lauantait krapulassa kuluttavalla ihmisellä. En ikinä olisi kuvitellutkaan ,että minusta tulisi suurperheen äiti. Ainakin tilastollisesti. Nyt tietenkään kohta 3 äitinä ei tunnu edes isolta määrältä. Sopivalta enemmänkin.<br />
<br />
En olisi voinut kuvitella ,että ne aamun pitkät unet onkin paljon vähempi arvoiset kuin se, että joku pieni sanoo sinulle viattomin silmin "äiti mä rakastan sua hirmu paljon". Tai kun olet itse 38 asteen kuumeessa lasten kanssa,he painautuvat vasten ja vain äiti on kyllin hyvä nyt silittämään ja lohduttamaan<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-MyMyleNMGRo/UG2A8UA6q-I/AAAAAAAAAOY/2bP_c9XdVSs/s1600/synnytys%252BNuppunen+200.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="http://2.bp.blogspot.com/-MyMyleNMGRo/UG2A8UA6q-I/AAAAAAAAAOY/2bP_c9XdVSs/s200/synnytys%252BNuppunen+200.jpg" width="149" /></a><br />
Sinä silmänräpäyksenä kuin esikoiseni, tyttö 10 pistettä,2770grammaa ja 49 cm annettiin syliini heräämössä kiireellisen ja kaoottisen sektion jälkeen, ymmärsin vasta mitä on rakkaus. Mitä on ehdoton rakkaus,jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Kuinka voikaan jokin niin pieni,niin viaton,niin kaunis ja tuntematon, olla niin tuttu ja turvallinen ja maailman tärkein? Kun hän tarttui sormeeni pienellä kädellään, tiesin.<br />
<br />
Kun vauva tuli perheeseen,yöt vaihtuivat katkonaisiksi uniksi,päivät zombiena kuljeskeluun mahanpuruja itkevän vauvan vuoksi,kauppareissut pikakäynteihin imetysten välillä ja spontaani seksikin jäi vain haaveeksi. Vaikka ulkokuori oli nuhjuinen,vaatteissa oli puklua ja suihkussa tuli käytyä kun ehti,ellei mies ollut kotona,olin onnellisempi kuin koskaan. Minulla oli vihdoin merkitys,minä olin äiti.<br />
<br />
Kun toukokuussa 2010 aloin odottaa toista lastamme olin hieman peloissani,mutta riemuissani. Toinen lapsi? vielä enemmän univelkaa,kun esikoinenkaan ei nuku vieläkään ja ikäeroa niille tulee 1,5 vuotta vain.Kaksi vaipatettavaa,kaksi valvovaa lasta. Miten tästä selvitään? Osaanko rakastaa kahta siinä missä ensimmäistä joka sai olla ainokainen vain 1,5vuotta elämästään? Silloin viisaimman neuvon tarjosi äitini. Oma äitini,minulle rakas,oman elämäni mentori,ystäväni ja vanhempani samassa paketissa sanoi kerran: "Kun lapsia on useampi,se rakkaus ei jakaannu,se kasvaa". Tuntui oudolta. Rakastin nyt jo koko sydämestäni. Miten se voi olla mahdollista?<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMqn1dHumIONPVNn6rGi0HuDezcBpYrkRUi0rpufXmDVsj4Zp9ArRX6Syf18gLNo8Ek3Xbm8c0bB49ZDaX3ymsNr2QeNRDAm4anJqVyRKxTTa3pB2zkPD7i5TKdJ4wv5wQ9j0cDJ2fD_Q/s1600/Synnytys+2011+067.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMqn1dHumIONPVNn6rGi0HuDezcBpYrkRUi0rpufXmDVsj4Zp9ArRX6Syf18gLNo8Ek3Xbm8c0bB49ZDaX3ymsNr2QeNRDAm4anJqVyRKxTTa3pB2zkPD7i5TKdJ4wv5wQ9j0cDJ2fD_Q/s200/Synnytys+2011+067.jpg" width="200" /></a><br />
<br />
<br />
Kun syksy muuttui talveksi ja joulukin meni ison mahan kanssa ohi ja vuosikin vaihtui,eräänä kylmänä kirkkaana pakkasaamuna tammikuun 27. päivä lapsivedet menivät. Melkein 36 tuntia myöhemmin syliini ojennettiin toinen ,10 pisteen,hirmuisen tuuhean,tumman tukan omaava tyttö. Painoa vain 5 grammaa vähemmän kuin siskonsa,ulkonäöltään hirveästi samanlaiset,ymmärsin vihdoin miten viisaasti oma äitini oli sanonut. Se oli totta joka sana.<br />
<br />
Nyt tätä kolmatta odottaessani olen miettinyt monia valintoja,monia ratkaisuja ,monia tunteita. Koko raskaus oli shokki,mutta siitä kun selvisi ei se enään tunnukkaan yhtään pahalta vaihtoehdolta. Arki on tasaista ja innokas 3 vuotias odottaa omien sanojensa mukanaa innokkaasti "pikkuveljeä". 1,5 vuotias kuopus halaile mahaa ja sanoo "oiiij vauva". Tosin hänen mielestään äitin maha olisi parempi pomppulinna kuin "hautomo". Joskus on rankkaa,niin rankkaa että tekisi mieli iskeä pää vanhaan tammeen ja luovuttaa. Mutta sitten tulee vasta painoksi se päivä kun lapsi sanoo: "'Äiti sä oot mun sankari". Joskus on vapaan tarpeessa,mutta sen vapaan jälkeen ei taas malta odottaa ,koska saa hakea lapsen yökylästä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlz3OyiWsuB3ItEXc62xJUwWtxCMfTykbVxTgZnOOsPnYBYjVOBy8z2Cm0KN1tb46xAXgElrkpJq3AwuujoK2yQBUy9sM0tZrV_L05cTMlm9wIPNIsH9ofmRY8ET-RUJdd6azMtA0SB3E/s1600/Macgyver+rakenneprofiili053.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="157" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlz3OyiWsuB3ItEXc62xJUwWtxCMfTykbVxTgZnOOsPnYBYjVOBy8z2Cm0KN1tb46xAXgElrkpJq3AwuujoK2yQBUy9sM0tZrV_L05cTMlm9wIPNIsH9ofmRY8ET-RUJdd6azMtA0SB3E/s200/Macgyver+rakenneprofiili053.jpg" width="200" /></a></div>
Vielä en tiedä mitä on olla 3 lapsen äiti. Jonain päivänä,ehkä vielä tänä vuonna tiedän. Yksi asia on kuitenkin varmaa. Minä olen äiti ja siinä minä olen hyvä.<br /><br /><br />
juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-80266726481455830752012-09-25T10:13:00.000-07:002012-09-25T10:13:02.178-07:00"Ehkä ne hormonitkin sulla vähän voi vaikuttaa?" Meillä oli esikoisen päiväkodin valokuvaus tänään. Eilen stressasin sitten koko päivän vaatteita,mitä voisin lapselle päälle laittaa. Päivällä selkä sanoi poks ja en pystynyt kunnolla seisomaan. Vaatteiden valintatehtävä jäi siis miehelle. Koska olen ollut laiska,pyykkivuori oli suunnaton ja kaikki varteenotettavat vaihtoehdot pyykissä,joten ne vaatteet olisi pitänyt pestä päivällä,mitkä nyt olisi valittu.<br /><br />Miehen logiikalla mieheni päätyi tietenkin omasta mielestään fiksuimpaan vaihtoehtoon. Jätti vaatteet kattomatta ja paineli vaatekauppaan lasten mentyä nukkumaan. "Tarvitseehän se muutenkin vaatteita". Totta niin tarvitsee,mikäs siinä sitten.<br /><br />Hän oli ostanut sitten sieltä lastenvaateliikkeest farkut,vaalean boleron ja <b><i>HARMAAN</i></b> paidan. Kauhistelin ensin vaatteiden hintaa,mutta päätin olla hiljaa. Vaatteet olivat muuten ihan ihanat ,mutta harmaa... Vihaan harmaata. Se on vain niin <b><i>harmaa</i></b>. Harmitti. Oikeastaan ei harmittanut vaan otti päähän niin kovin etten sanotuksi edes saanut. Mies tietää että minä puen lapset värikkäisiin vaatteisiin ja sitten se tuo jonkun harmaan paidan. Okei siinä oli aniliininpunaisia paljetteja sentään tekstin muodossa rinnassa.<br /><br />Painelin pyykkejä kaiveleen että mitä minä laitan päälle sille lapselle sinne kuvaan ja föönillä sitten kivailin niit vaatteita nihkeiksi ja jätin kuivaan narulle. Mies tuli kysymään että "mikä on kun oot noin hiljaa?". En voinut sanoa ,että oli nyt idiootti ja minä petyin ja minua harmitti. Oikeastaan harmitti monikin asia. Toinen on ystävällinen ja käy hakemassa tyttärelleen vaate kokonaisuuden josta on itse ylpeä ja minä en pidä siitä koska se on <i style="font-weight: bold;">"mitäänsanomaton". </i>Okei, pieni asia mutta tuntui maailman lopulta. Vaatekriisit on minulle arkipäivää. Yhtäkkiä vain purskahdin itkuun. Itkin varmaan puoli tuntia ihan hysteerisesti ,sillä tuntui vain niin kamalalta. Olen näemmä tässä raskaudessa sitten todella herkkä.<br /><br />Mies meni ihan hämilleen reaktiostani. Totesi että siivoaa keittiön ja hävisi kodinhoitohuoneesta. Kai sekin ajatteli että "nyt se sitten varmaan pimahti lopullisesti". Sain kriisin päätökseen ja löysin toisen paidan,josta en edes pitänyt,puettavaksi tytölle kuvaan.<br /><br />Aamulla mies varovasti jo sanoi että "Ehkä ne hormonitkin vähän sulla voi vaikuttaa? Kun olit niin herkillä eilen ja mun tuli tosi paha mieli kun purskahdit itkuun. En tarkottanu mitään pahaa" Tunsin syyllisyyden pistoksen. En voinut sille mitään että itkuun purskahdin ,mutta jälkikäteen voin myöntää että onneksi en ole tuollainen ilman raskautta. Tuossa tilanteessa jos olisi sanonut että "ne on noi hormonit" olisin suuttunut ja lujaa! mikään ei ole ärsyttävämpää. Tänään käytiin sitten shoppailemassa ja se harmaa paita vaihtamassa vaaleanpunaiseen. Kaikki oli tyytyväisiä.juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-46154446588855952452012-09-25T09:42:00.002-07:002012-09-25T09:42:20.128-07:0026 ja pieni säikähdys<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Aika lentää siivillä. Tuntuu että mahakin kasvaa silmissä. Kenkien pukeminen,varpaiden kynsien leikkaus ja kaikki muu ,ennen itsestään selvä, alkaa olla hankalaa. Kylkiä pakottaa ja vatsan iho tuntuu pinkeältä.</div>
<div style="text-align: center;">
Silti olo on hykerryttävä. Vauva potkii ja liikkuu ja ihanuutta ei voi sanoin kuvailla. <3</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Muutama päivä sitten kesken ikean reissun säikähdin kun housuun yhtäkkiä lorahti jotain. Ensin ajattelin sen olevan perus valkovuotoa,mutta sitten selvisi vessareissun yhteydessä ,että se olikin aivan hirveä määrä sitä samaa sitkeää kirkasta limaa. "eikai jumankekka lähteny nyt limatulppaa reippaasti?" oli ensimmäinen ajatus. Tämän jälkeen supisti. Se teki kipeää. Säikähdin,niin säikähti mieskin. </div>
<div style="text-align: center;">
Soitin synärin vastaanottoon ja kehoittivat tulemaan paikalle. Vasta kun ajoimme tutun risteyksen ohitse tajusin että mieskin pelkäsi,olihan juuri ajanut ajatuksissaan harhaankin risteyksestä josta ajamme joka päivä. "eikai nyt käynyt jotain pahaa?". Sydän tykytti.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Jorvissa pääsin nopeasti käyrille ja käyrän otto oli hieman hankalaa. Supistuksia piirtyi muutama,ei mitään kovin voimakkaita. Vauva potki vain anturia ja oli selvästi sitä mieltä ,että tämä ei nyt käy päinsä.</div>
<div style="text-align: center;">
Lääkäri ultrasi käyrän jälkeen ja totesin testienkin jälkeen että kaikki on kunnosa. Lima voi olla vain jotain erikoista eritettä,limatulppaa se ei ollut eikä lapsivesiä ollut vuotanut. MIKÄ HELPOTUS! Vauvalla painoa jo huimat <b>925 grammaa</b>,mikä vähän enemmän kuin meidän tytöillä on ollut ja sai vähän miettimään että eikai meidän vauva ole joku 4 kiloinen jötkäle syntyessään sillä tytöthän ovat olleet vai 2,7 kiloisia. Kaiken lisäksi selvisi että vauva majailee komiasti <b><i>perätilassa</i></b>. Vauva ehtii kääntyä vielä moneen otteeseen,mutta nyt näytti olevan komeasti pakara tarjonnassa. Ei näkynyt "pähkinöitä" ;) Tosin emme edelleenkään sukupuolta ole selvittäneet. Ihana pieni linssilude. Edelleenkään en nähnyt sivuprofiilia,sillä taas hän katsoa tillitti suoraan ultralaitetta kohden,kuten viimeksikin.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Joulukuu tulee äkkiä. Millainenkohan vauva mahtaa olla? Onkohan se tyttö vai poika? Onkohan sillä paljon hiuksia? Esikoinen oli melkein kalju,kuopuksella on ollut hirmuinen musta pehko. Pieni vauva,joka ei ole niin pieni enään. Kohtahan on jo talvi...</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihsoOR30gRv7FgTYmzDZkegeV1om9nkaNInK1p_EIVXE-SW9K5_-4STzwL7J_FOQlqizwV-8knIef-S7BWukSAiy-2I4DfSzpMI-yd9JjXX06-INq9AM6ljnRQTJQF2Y1n92SEdWHceOc/s1600/26%252B2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihsoOR30gRv7FgTYmzDZkegeV1om9nkaNInK1p_EIVXE-SW9K5_-4STzwL7J_FOQlqizwV-8knIef-S7BWukSAiy-2I4DfSzpMI-yd9JjXX06-INq9AM6ljnRQTJQF2Y1n92SEdWHceOc/s320/26%252B2.jpg" width="270" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">26+2</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /><br /></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgolQftK3E73dU6oZk2Io7v5S2tP6WZ3v0pV_KKIiQMqERzJkebwaE4mgVXSD_YKWEXbibeADYpWWAjPXQXsGfsSNCiOWQAQkGa5sdXs9Oza6JdjhoEC5ApyvdJActX40TDyLHMlpvCY5c/s1600/26%252B0+003blackwhite.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgolQftK3E73dU6oZk2Io7v5S2tP6WZ3v0pV_KKIiQMqERzJkebwaE4mgVXSD_YKWEXbibeADYpWWAjPXQXsGfsSNCiOWQAQkGa5sdXs9Oza6JdjhoEC5ApyvdJActX40TDyLHMlpvCY5c/s320/26%252B0+003blackwhite.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">26+0</td></tr>
</tbody></table>
<br /><br /><br /><br />juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-37279544370460699822012-09-17T04:45:00.001-07:002012-09-17T05:12:42.928-07:0025 viikkoa ja paniikin alkua25 viikon rajapyykki tuli vauhdilla ja hurahtaen. Kohtahan on jo 26 viikkoa. Vatsa on jo aika kokoinen verrattuna aiempiin raskauksiin. Neuvolakäynnillä Torstaina rv 25+1 säikähdin itse sekä neuvolan täti. Vauva yhtäkkiä pudotti pulssinsa 112-114 lyöntiin ,mutta koheni siitä taas sinne normaaliin "jumppapulssiin" 130+. Sanoin että tuntuu oudolta kun vauvalla on niin matala pulssi. Onhan tytöilläkin paukuttanut matalimmillaan nukkuessaan sen 140 jos ei ole liikkunut mutta vauvalla tuo pulssi on sen 130 kieppeillä vaikka potkisi menemään minkä kerkeää. "olisikohan tällä kertaa tulossa poika?" totesi neuvolan täti. En uskalla edes ajatella vauvan sukupuolta. Poika olisi todella tervetullut mutta olisi 3 kopla tyttöjäkin mahtava juttu! En oikein tiedä. Osaisinkohan edes mitään poikaa hoitaa kun on jo 2 tyttöä entuudestaan?<br />
<br />
Sain uuden neuvolalääkäriajan viikkoa aiemmaksi ,sillä kerroin supistusten tehneen paluun. Monesti päivässä supistaa ja ne ei ole täysin kivuttomia melkein koskaan. 20.9 siis on neuvolan lääkäri ja silloin selviää se kohdunsuun tilannekin. Hieman pelottaa. Toivottavasti se nyt olisi vieläkin ihan okei.<br />
<br />
Mitä enemmän menee aikaa,sitä enemmän alkaa pelottaa. Aika tuntuu juoksevan ohi ja minä en tunnu pysyvän perässä lainkaan. Tuntuu omituiselta ajatella että meidän vauva on jo oikeasti vauva. Pidän häntä edelleen sinä muutaman sentin mittaisena "nallekarkkina". Miten aika menee näin äkkiä? Miten meidän kuopus? Hän on äidin pikkuvauva ja nyt "joutuu" jo olla isosisko. Onko väärin tuntea huonoa omaatuntoa ettei kukaan saanut olla "ainokainen" kauaa? Tuleva isosisko, 3vuotias esikoinen odottaa kovasti vauvaa. Hän on aivan vakuuttunut että vauva on poika. Aina sanoo että äidin masussa on "pikkuveli" niinpä vauvaa on sanottukin sitten pikkuveljeksi. Selvitäänkö me tästä? 3 lasta on paljon. Taloudellinen tilanne ei pelota,mutta arki. Ehkä se siitä lutviutuu...juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-40860232437467798542012-09-12T10:09:00.000-07:002012-09-12T10:09:41.198-07:00Suuri kuorsaus kriisi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="text-align: start;">Mieheläni on uusi ,ärsyttävä tapa. Hän kuorsaa. Eikä vain kuorsaa,vain kuorsaa kuin puskutraktori. Hirvee konekivääri traktori jyrinä alkaa kun hän nukahtaa. Yleensähän se lurjus nukahtaakin tietenkin ennen minua.</span></div>
<br style="text-align: start;" />
<span style="text-align: start;">Pitäisi vähän ehkä sääliä toista,sillä hän nukkuu vähän. Mutta se ääni on maailman ärsyttävin. Lisättäköön sitten vielä ,että minä olen niin herkkäunien kuin ihminen voi olla. Yksikin räsähdys,inahdus,kolahdus ja olen hereillä. Näin ollen minä en ollut saanut unen päästä kiinni vielä edes klo 1.05. Silloin alkoi ärsyttää ,enemmän kuin koskaan ja päädyin tuuppimaan miehen hereille.</span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;"><b>Minä:</b><i><b> "Muru,voisitko sä nousta?"</b></i></span></div>
<span style="text-align: start;"></span><br />
<div style="text-align: left;">
<span style="text-align: start;"><b>Mies</b>: <i><b>"Mitä?"</b></i></span></div>
<span style="text-align: start;">
</span><span style="text-align: start;"><div style="text-align: left;">
<b>Minä:</b> <b><i>"Että voisitko sä nousta,kuorsaat niin kovaa ,etten saa nukuttua.."</i></b></div>
</span><span style="text-align: start;"><div style="text-align: left;">
<b>Mies:</b> <b><i>"kroohhh...."</i></b></div>
</span><span style="text-align: start;"><div style="text-align: left;">
<b>Minä:</b> <i><b>"Kuunteletko sä mua ollenkaan?"</b></i></div>
</span><span style="text-align: start;"><div style="text-align: left;">
<b>Mies:</b> <b><i>"Joo....krooh..."</i></b></div>
</span><span style="text-align: start;"><div style="text-align: left;">
<b>Minä</b>: <b><i>"AHA NO MITÄ MÄ SITTEN SANOIN?!"</i></b></div>
</span><span style="text-align: start;"><div style="text-align: left;">
<b>Mies</b>: <b><i>"mitä sä alat pätee? se on 24...krooh"</i></b></div>
</span><span style="text-align: start;"><div style="text-align: left;">
<b>Minä:</b> <b><i>"NO mitähän V**** Sä oikeen selität?! Etkö sä välitä mun hyvinvoinnista edes sen verran että vaivautuisit kuuntelemaan edes 5 minuuttia? Nyt perse ylös siitä! Menet sohvalle nukkuu!"</i></b></div>
</span><span style="text-align: start;"><div style="text-align: left;">
<b>Mies: <i>"Mee ite mun tulee selkä kipeeksi siinä..."</i></b></div>
</span><span style="text-align: start;"><div style="text-align: left;">
<b>Mies:</b> <b><i>"kroooh....krooh..."</i></b></div>
</span><span style="text-align: start;"><div style="text-align: left;">
<b>Minä:</b> <b><i>"No voi KAMALA! että tulee sulla selkä kipeeksi!? Mä en edes MAHDU SIIHEN ENÄÄN!</i></b></div>
</span><br />
<span style="text-align: start;">Sama jatkui noin 45 minuuttia sanailua,kuorsaamista,minun tönimiset saivat pontta alleen ja ääni nousi melkein huudoksi sillä alkoi niin paljon ottaa päähän. Lopulta mies heräsi kun melkeen karjuin ja ravistelin toista useiden kirosanojen lisäksi. Sitten se lopulta jopa heräsi,suuttui (parempi niinkin kuin että olisi jäänyt siihen) nappasi koko joustinpatjan parisängystä mukaansa ja meni makaamaan olohuoneen lattialle. Aamulla valtakunnassa taas oli kaikki hyvin... </span><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="http://www.healthandbeauty.net.au/images/angry-pregnant-woman.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.healthandbeauty.net.au/images/angry-pregnant-woman.jpg" /></a></div>
<br />
<br />juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7394821196901809154.post-47839431240146548562012-09-12T05:10:00.000-07:002012-09-12T05:12:39.941-07:00Iceland day 4: kotiin<div class="" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLRUuJLbFslubQ4X5bgd0xMMjFkWhyphenhyphenxG0YelOnCkwo-wzhX6eAw9gOPae5V5l8RThix64P41Qx_F9a2KrhAreFXwsVWoH39a1kTpo5-lNQW7r5qeUoV-WBv7zbt_4PXXN76YckBisJNPo/s1600/Islanti+2012+345.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLRUuJLbFslubQ4X5bgd0xMMjFkWhyphenhyphenxG0YelOnCkwo-wzhX6eAw9gOPae5V5l8RThix64P41Qx_F9a2KrhAreFXwsVWoH39a1kTpo5-lNQW7r5qeUoV-WBv7zbt_4PXXN76YckBisJNPo/s200/Islanti+2012+345.jpg" width="150" /></a><span style="text-align: start;">Koska Icelandair lentää suomeen vain kerran päivässä ja sekin klo 7.55 arvasin että joudumme lähtemään hieman aikaisemmin kuin kuudelta lentokentälle. Toki,kun respan isäntä ilmoitti että hän tilaa meille tuon lentokenttä kuljetuksen ja se lähtee 4.30 meinasin pudota takapuolelleni. Ilalliselta tullessa ,kellon ollessa klo 00.30 ,kun viimeiset tavarat oli pakattu ,jäi ainoastaan 4 tuntia aikaa nukkumiseen. Unikaan ei heti tullut joten lopullinen unisaldo täisi jäädä kolmeen tuntiin.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCBg4yDVMelQVHZ3hS-MBdBkTakoeAnCkSmbuDdJ6jmohFWQh9t7AaZWiofzC4nNJfzIhyg9MswCF6XMpizTRg3cScu1cZy0qW47qIG-21Bu877Mej_cSLlE3jipVHOtVdeLVLNYqdZLA/s1600/Islanti+2012+352.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCBg4yDVMelQVHZ3hS-MBdBkTakoeAnCkSmbuDdJ6jmohFWQh9t7AaZWiofzC4nNJfzIhyg9MswCF6XMpizTRg3cScu1cZy0qW47qIG-21Bu877Mej_cSLlE3jipVHOtVdeLVLNYqdZLA/s200/Islanti+2012+352.jpg" width="200" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1AKTk5ztzwno6yJ7tdq_TnPIioMT7Re6j8fFy30LjBKRvtSM-EuXe2Fz3osn6Tvfa854hUp44yDQqngoVi9P33SeqM-Q3ePUI8vN3eStXELxqZx5HwxI_NEUoM3MSaAgdB8EuFoCmu7s/s1600/Islanti+2012+348.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1AKTk5ztzwno6yJ7tdq_TnPIioMT7Re6j8fFy30LjBKRvtSM-EuXe2Fz3osn6Tvfa854hUp44yDQqngoVi9P33SeqM-Q3ePUI8vN3eStXELxqZx5HwxI_NEUoM3MSaAgdB8EuFoCmu7s/s200/Islanti+2012+348.jpg" width="150" /></a>Aamulla kiirenvilkkaa ylös ja loput tavarat laukkuihin ja odottamaan kuljetusta. Kuljettaja tuli myöhässä ja tiuskasi vain ,että nyt on kiire jo! Olimme viimeiset jotka pääsivät bussiin. MIKÄ TUURI! Ulkona oli aivan kamala sade ja tuuli.</span></div>
<span style="text-align: start;">
</span><br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;">En saanut bussissa nukutuksi,niinkun en yleensä missään muussakaan kulkupelissä niin totesin miehelleni nukkuvani lentokentän penkillä sen tunnin pari ennen lennon lähtöä. Lentokentälle saavuttaessa kuitenkin huomaan ensimmäisenä kyltit "Sleeping,camping and cooking is forhibited". Se tuntuu lähinnä huonolta vitsiltä ,sillä olen kuoleman väsynyt. Onneksi Mieheni osaa käyttää Self check in:iä sillä minä en olisi osannut. </span></div>
<span style="text-align: start;">
</span><br />
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQKLZm4J7ZZmOr6TQzYHni6WnrkQdRLnfb1Y0ENheQYoO6N1DncjQ3MB9o5M8IilXYYpN1E203xpen4c4PtmAg4CkE_uCi41yLO-J5lOVdVVBbC01w21enQFpDDWlHwJbITBhH2UPfSwE/s1600/Islanti+2012+346.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQKLZm4J7ZZmOr6TQzYHni6WnrkQdRLnfb1Y0ENheQYoO6N1DncjQ3MB9o5M8IilXYYpN1E203xpen4c4PtmAg4CkE_uCi41yLO-J5lOVdVVBbC01w21enQFpDDWlHwJbITBhH2UPfSwE/s200/Islanti+2012+346.jpg" width="150" /></a></div>
<span style="text-align: start;"></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;">Lento lähtee ajallaan ja matkalla tulee hyvä elokuva. Romanttinen komedia "this means war" voin suositella muillekin. Matka tuntuu menevän nopeasti ja se selviääkin perillä. Kone on puoli tuntia etuajassa. Ei siis ihme että matka tuntui menneen joutuisasti. </span></div>
<span style="text-align: start;">
</span><br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhew6w_Ps9oLkT9wFW5w2_Yy0B_u56tTiyULfWeKrxc_AIbMX9dFRW2Ka07fmHZ_NSVa1b8I3lfQlV5Fur90-9WeNrBrNy-hqJI2OrJgBSWVphb9gGC-ls3d2QIbu87jT0VMyD6gXd_elQ/s1600/Islanti+2012+350.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhew6w_Ps9oLkT9wFW5w2_Yy0B_u56tTiyULfWeKrxc_AIbMX9dFRW2Ka07fmHZ_NSVa1b8I3lfQlV5Fur90-9WeNrBrNy-hqJI2OrJgBSWVphb9gGC-ls3d2QIbu87jT0VMyD6gXd_elQ/s200/Islanti+2012+350.jpg" width="200" /></a>Heitämme matkalaukut sisälle ja lähdemme hakemaan lapsia. Matkalla on mahtavan upea ukonilma ja näemme monta kirkasta salamaa. Lapset ovat onneissaan kun äiti ja isi tulee hakemaan. Ihan kuin olisimme olleet viikon pois. Tuntuu että 1,5v:kin osaa hirveästi jo sanoja. Ihanaa taas palata normaaliin arkeen.</span></div>
<span style="text-align: start;">
</span><br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;">Ihanuus arjesta haihtuu nopeasti ,sillä yöllä noin klo 12 kun olin saanut nukutuksi itse kaksi tuntia alkaa esikoinen yskän puuskan jälkeen oksentamaan ja sitten nousee kuume. Flunssa on kotitutunut meille. 2 vuorokauteen 7 tunnin yöunet saa olon tuntumaan humalaiselta ja siitä sitten on menty tähän asti niin että vuoronperään aina joku on ollut kipeä. Nyt on minun vuoroni. Mutta ei se haittaa.</span></div>
<span style="text-align: start;">
</span><br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="text-align: start;"></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;">Olin aluksi hiukan skeptinen islantia kohtaan että onko sielä nyt niin paljon nähtävää kuitenkaan. Huomasin kyllä hyvin nopeasti olleeni väärässä. Palaamme ehdottomasti islantiin takaisin ensi kerran kun suunnittelemme matkaa kaksin jonnekin. Tuo kaunis,karu mutta ihana maa,jossa ruoka on hyvää ja ihmiset ystävällisiä. Ehdottomasti suosikkipaikkani maan päällä. </span></div>
<span style="text-align: start;">
</span><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />juulijosefinahttp://www.blogger.com/profile/11874566763836671505noreply@blogger.com0