It's a GIRL!

Meille syntyi kolmas tyttö 28.12 klo.12.13 mittoja neidillä oli 53cm ja 3815grammaa. Tietokone on rikki ollut monta viikkoa siksi en ole blogia päässyt päivittämään. Palaan asiaan kuvien kera kun suinkaan pääsen! :)

On onni odottaa yhdessä

Kun selvisi että olin raskaana,kiilasin sopivasti erään ystäväni lasketun ajan tienoolle. Hän odotti niin pitkään toivomaansa vauvaa raskausviikolla 10. Minulla oli viikkoja 9. Hänen laskettunsa aika oli viikkoa minua aiemmin. TASAN viikkoa ennen.

Se että läheinen ystävni on ollut samaan aikaan raskaana on ollut aivan erityislaatuinen juttu. Se ,että on joku jolle soittaa ja purkaa sen että mitä murheita on ,mikä ottaa päähän,tuntuu hyvältä. Hän ei koskaan ole sanonut että "ne hormonit" Eikä että "ehkä ylireagoit". Hän kuuntelee aina ja ymmärtää.

Hän on minulle ollut verraton tuki ja turva, ei ole turhia,tyhmiä valituksen aiheita, kaikki on erittäin hyviä syitä valittaa jos haluan valittaa,samat ongelmat tuntuu hänelläkin olevan. Myöhemmin kun vauvatkin syntyy, jää erittäin hauskaksi katsoa paljonko sitä ikäeroa tulee loppujen lopuksi ,vai olemmeko peräti samana päivänä synnyttämässä.

Joku hetki takaperin pohdin miehelleni että kuinka ihanaa on ollut odottaa hänen kanssaan yhdessä. Mieheni totesi että on ne isätkin mukana odotuksessa,mutta on onni odottaa yhdessä ysätävn kanssa,koska hän todella tietää millaista se on,mitä se on,mikä pelottaa,miten asioita voi puida ja puida kyllästymättä. 

Ystäväni blogia voi lukea osoitteessa http://a-babybelly.blogspot.fi/. Kiitos Annika,että olet ollut tässä minun kanssani<3 Monesti olisin jo vaipunut epätoivoon ilman sinua,ystäväni. Saadaanhan melkoset joululahjat tänävuonna <3 

Masun valokuvaus ja kuvat!

Kävimme raskausviikolla 33 kuvauttamassa mahaani Viva Images valokuvaus studiolla Glen Nelsonin hellässä huomassa. Pakko kyllä sanoa,että siinä on valokuvaaja ,jonka kuvattavana oli ILO olla. Valokuvaaja oli todella huomaavainen,teki kuvauksesta helppoa,luontevaa,tunnelmallista ja jälki oli ehdottoman upeaa. Vaikka valokuvissa minulla oli hädintuskin mitään päällä,en tuntenut oloani alastomaksi kertaakaan. Valokuvaaja ei ollut paikalla kun vaihdoin vaatteita ja hän ehdotti ja ohjasi todella hienosti. Aluksi vähän ujostutti,mutta valokuvaaja sai minusta ehdottomasti parhaat puolet esiin. Kehuikin vielä kauniiksi odottavaksi äidiksi. Ja tässä on nyt hyvät lukijat se lopputulos:

Rakkauspakkaus

Rakkaus

33 weeks pregnant

Onni <3

We made you<3

35+2 YLLÄTYS Vauvakutsut!

Perjantai iltana ukko kullan kanssa tuli tapeltua oikein viimesen päälle. Ärsytti kuinka se ei ymmärrä minua niinkuin minua nyt pitäisi ymmärtää,eli lukea ajatuksiani. Riita päättyi siihen että minä suutuin niin kovin että paiskasin kaakaojauhepaketin seinään hormonipäissäni ja lähdin lätkimään. Voin muuten sanoa että yksi hienojakoinen kaakaojauhe leviää kämppään kuin ylinlaskeuma. Se menee JOKA PAIKKAAN. Painelin sitten lapseni kummitädille kiukuttelukahveille ja jätin tyynesti miehen siivoamaan. Tulin keskellä yötä sitten takasin. Olipa ukkokulta saanut siivota ja mopata sitä kaakaojauhetta ihan muutaman tunnin. Yöllä ei nukkunut kuopus. Oli ihan sitä mieltä että hän ei mene nukkumaan kunnolla ennen klo 3.30 aamuyöstä. Aamulla oli väsymys sanoinkuvaamaton.

Lähdimme kauppaan ja mieheni sanoi että haluaa käydä pihalle ostamassa muutaman joulutontun piristäväksi koristeeksi ja lähdettii sitte kaupoille. Olin tosi väsyny ja oisin halunnu jäädä kotiin mutta pakko se kai sit oli lähtee. Mies lupasi että pääsen kirpparillekin ja sieltä piti lähteä lohjalla  käymään kylässä vanhempieni luona. 

No kun tulimme kaupoilta,mies ajoikin kodin kautta ja käski hakemaan yhden cd:n että polttaa sillä välin itse tupakan. Että otti päähän,olis hakenut itse,sen kun on niin helppo nousta ylös autostakin. Lähdin sitten naama happamana käymään sisällä.

osa vieraista

Avasin oven ja ensimmäisenä ihmettelin että mitähän ihmettä meidän koirat tekevät kuraeteisessä? Sitten kuulin kuinka hyvä ystäväni ,lapsen tuleva kummi huusi koiria. "ahaa Veera on meillä...Hetkinen? mitä helkkaria se meillä tekee?!" Olin kun puulla päähän lyöty. Mietin hetken että uskallanko tulla sisälle.


Kun pääsin eteisestä vähän peremmälle ja näin olohuoneeseen,näin rivin naamansa sohvatyynyillä peittäneitä naisia. Kun tyynyt siirtyi ja huudettiin "yllätys!" niin näin tuttuja ystävieni kasvoja. USKOMATONTA että moni oli tullut TODELLA pitkän matkan takaa! Heille huudahdinkin että "Mitä ihmettä TE TÄÄLLÄ TEETTE!". "me järkättiin sulle vauvakutsut!" sain vastaukseksi .Olisin varmaan alkanut pillittää onnesta,jos yksinkertaisesti olisin hämmästykseltäni kyennyt. Pöytä oli täynnä lahjoja! 

Ystäväni ja mieheni oli onnistunut pitämään koko homman salassa minulta! alusta loppuun saakka! Uskomatonta sakkia,oli todella hyvät tarjottavatkin,oli leivottu minua varten upeaa kakkua ja äitini oli kinkkupiirakkaa tehnyt,vauvan kummi salaattia,anoppi suklaakakkua,oli limua,kahvia KAIKKEA!


Aloimme availemaan lahjoja ja olin todella otettu että niitä oli paljon ja paljon niistä oli MINUA varten. Oli sielä tietysti vauvallekin asioita,mutta sielä oli Minulle ,vain minullekin hemmottelua.

Lahjoista löytyi mm:

• Vauvaöljyä
• Vaippoja 
• Sukkahousut (olin niistä sanonut aiemmin ystävälle että puuttuu)
• Harsoja (näistä myös)
• Bodyshopin mango bodyscrub
• purkkiruokia
• vauvan ihan pieniä ykköskoon vaippoja
• 2 aivan ihanaa pyjamaa vauvalle
• unilelu vauvalle
• brumberin suukkoja
• siideri äidille(HUOM! vasta syntymän jälkeen :D )
• Namia
• Villanuttu ja hattuja vauvalle
• Masu kipsi, jonka lapsen kummi lupasi tehdä! :)
• ja sain vielä itselleni BODYSHOPIN joulukalenterin!
  
  Lisäyllätyksekseni,Mieheni oli käynyt hakemassa DVD:n valokuvaajalta jossa oli kaikki ihanat valokuvat jotka kävimme otattamassa valokuvaajalla ihan vain ja vartavasten raskausajasta muistona. Tästä erillinen postaus. Valokuvissa piti mennä monta viikkoa,mutta niissä menikin 2 päivää! Oli se juoninut sen valokuvaajankin kanssa selkäni takana! Minua jymäytettiin kunnolla!
  
  Päivä oli ikimuistoinen. Naurun remakka,hyvä henki,rakkaat ystävät ja kaikki vain minua varten. Kaikki kirjoittivat vauvalle terveiset kirjaan ja niitä oli ihana lukea. Tehtiin myös käsikorut joita kaikki pitää siihen asti että minä poksahdan. Vauvalottoiltiin ja syötiin hyvin. :) Uskomatonta että saan olla niin onnekas,että minulla on noin hyviä ystäviä jotka ajavat monta tuntia suuntaansakin ihan minun takiani! <3 :') Kiitos rakkaat ,rakkaat ystäväni <3 You made my day!

Joulumasut 2012

Kun selvisi että olin raskaana,hain anonyymisti ensin tukea kaksplussan joulumasut 2012 ryhmästä. Aika pian kuitenkin päädyimme perustamaan facebook ryhmän,sillä facebookissa notkuminen tuntui luontevalta jo entuudestaan ja sinne kaksplussaan ei meinannut millään muistaa kirjoitella aina. Miten se tuntuikaan välillä vähän kohmeiselta. En voinut kuvitellakkaan mitä saisin siitä facebookin ryhmästä.

Aika nopeasti meille muodostui tiivis porukka,jossa jaettiin kaikki ilot ja surut. Kun erään äidin tyttö syntyi pikkukeskosena ,koko ryhmä pidätti hengitystään,kuinka tässä käy? Kun ei käynyt hyvin,kaikki myötäelivät surua. Se järkytti koko ryhmää. Vähän tämän jälkeen syntyivät erään voimakkaan ja ihanan äidin kovin toivotut ja odotut kaksospojatkin keskosena ja sinnittelivät lastenklinikalla. Jälleen koko ryhmä pidätteli hengitystään ja myötäeli joka minuutin äidin kanssa. Kun taas ryhmäämme kohtasi suru,kaikki olivat surullisia. Vielä yhdet suru uutiset jouduimme kokemaan,sillä vielä yksi pieni poikavauva lähti enkeleiden matkaan ,sillä hänellä oli puutteita,joiden takia elämä kohdun ulkopuolella olisi ollut mahdotonta. Äitien suruun ei löytynyt sanoja. Kykenimme vain lohduttamaan. 

Edelleen nämäkin jouluvauvojen äidit,joilla syli jäi tyhjäksi, ovat ryhmässämme mukana. Ihailen heidän voimakkuuttaan,vahvuuttaan. He ovat superäitejä. Äitejä meidän joukossamme joiden sinnikkyys ja voima palkitaan.

Olemme järjestäneet 2 miittiä,joissa olen ilokseni saanut olla mukana. Tuntuu siltä,kuin joulumasut yhteisö olisi minulle toinen perhe. He ovat ihania vahvoja naisia,joiden kanssa olen tutustunut. He tukevat minua,kun minulla on paha olo. Yksikään aihe ei ole liian arka tai typerä,kaikki on sallittuja valittamisen aiheita ja kaikki tsemppaavat ja tukevat toisiaan. On kyseessä ilon tai surun aihe,haluan sen jakaa heidän kanssaan. Tiedän että saan pysyviä ystävyyssuhteita siitä porukasta. Kuinka ihania naisia he ovatkaan. 

Lokakuun lopulla syntyivät ensimmäiset tarpeeksi vahvat jouluvauvat. Kaksospojat,joista molemmat voivat heti hyvin ja eivät tarvinneet edes hengitystukea. He ovat jo kotiutuneetkin,pieninä,mutta sinnikkäinä pieninä miehen alkuina. 

Nyt odottelemme että loput joulutontut syntyvät ja pääsemme taas tapaamaan,vauvojen kera. Tosin ravintolat ja kahvilat saattavat vaihtua kotikahviin ja pullaan,mutta ei se paikka,ei se aika, vaan se seura.<3 Tämä kirjoitus on teille,rakkaat kanssa odottajani. Te olette tehneet odotuksestani tuskien ja vaivojenkin lomassa sen paremman ajan <3 En voisi koskaan kiittää tarpeeksi teidän olemassa olosta. 

34+ Mitä lapset ajattelevat vauvasta?

Nyt vihdoin uskalsin laittaa vauvan pienen pienet vaatteet kaappiin. Makuuhuone on siivottu ja järjestelty pientä pinnasänkyä varten. Katselin noita luokattoman pieniä vauvan vaatteita lähes kyynelsilmin. Voi että,pian se vauva on täällä. 

Olo on erikoinen. Toisaalta ajatus tuntuu jännittävältä,mahan pohjaa kutkuttavan ihanalta. Toisaalta taas ylitsepääsemättömän pelottavalta. Miten kaikki lutviutuu? Sitten olo on taas yhtäkkiä varma ja tyyni. Tietenkin kaikki sujuu hyvin. 

Olen ollut huolissani miten Esikoiseni ja kuopukseni ottavat vauvan vastaan. Mitähän he meinaavat vauvasta? Kaverilleni syntyi pienen pieni tyttö 15.11. Kävimme katsomassa ystäväni pientä "raakista" sairaalassa,kun vauvalla oli ikää vain reilun päivän verran. Omien lasteni reaktio yllätti myös minut täysin. Meidän vilkas esikoinen, rauhoittui heti kun vauvan näki. Hän katsoi hellästi pientä vauvaa,silitti ja paijaili ja näytti siltä että olisi voinut katsella sitä pientä ihmettä ikuisuuden. Olisi kovasti halunnut lukea kirjaa vauvalle ja oli tosi tarkkana ettei siskonsa vajaa 2v pääse vauvaan koskemaan yhtään liian kovakouraisesti ja muistutti ettei saa huutaa tai vauva voi säikähtää. 

Kuopus sitten oli sitä mieltä että äitin sylissä olisi pitänyt olla hän,eikä vauva ja että turhaa sitä on kattella kun se vaan on :D Tiedämme siis että hänen kanssaan voi mustasukkaisuus purkaus olla kovakin. Mutta Esikoinen on niin valmis isosiskoksi uudelleen kun vain voi olla <3 Asia helpotti minun mieltäni paljon.

Esikoisemme on kyllä odotellut jo pitkään pikkuveljen tai siskon tuloa. On kovasti kyselly että koska vauva syntyy,tuleeko se pian, saako antaa vauvalle lahjoja ja niin edelleen. :) On ihanaa seurata kuinka innolla odottaa reilu 3 vuotias pientä sisarta. :) '

Sänky vauvalle

33+ Minne aika on mennyt?

23.11 tulee kuluneeksi puoli vuotta,siitä päivästä kun elämäni muuttui totaalisesti taas raskaustestin myötä. Se oli positiivinen ja vielä vahva sellainen. Silloin tuntui että minua rankaistiin ja lujaa jostain. "En VOI olla raskaana! tässä on joku paha virhe!" oli kauhun sekaiset ajatukset. Olin vuotanut reilusti verta kuukausi takaperin ja se selittyikin lääkärissä sillä että kohdussa oli ollut kaksi ,joista toinen oli todennäköisesti tullut ulos ja kuin ihmeen kaupalla toinen vielä jäänyt sinne.  Vauva oli tulossa,varmasti ja vielä tänä samana vuonna! "miten helvetissä tässä edes kävi näin! me käytettiin ehkäisyä!". Näin huusin miehelle illalla itkien epätoivoisesti. En kyennyt tekemään aborttia. Miten minun pitäisi päättää kuka saa olla meidän lapsemme ja kuka ei? Eikö niitä kaikkia pitäisi rakastaa? Ne on MEIDÄN lapsiamme. Ehkä tästä selvitään.
"Meillä on jo kaksi ja on selvitty niistäkin hyvin niin hyvin tämäkin menee! Ihmisethän saa 3 lasta kerrallaankin! Auto kyllä pitää vaihtaa.." Mieheni tuumi illalla ja toi minulle uuden lasin vettä ,kun oksensin iltapalat jälleen vessanpönttöön. Olo oli epätodellinen. Raskausviikkojen 10 ja 20 välissä kävin äitipoliklinikalla 3 kertaa verenvuodon takia. Syyksi löytyi ilkeä tulehdus johon sain kovat antibiootit. Vauva oli ja voi aina hyvin. Kuin ihmeen kaupalla kaikesta huolimatta.

Peugeot 206 vaihtui Audi A6 Farmariin ja viikot kuluivat oksennellessa sielä ja täälä. Kerran iski paha olo kesken kauppareissun ja ei auttanut kuin S-marketin hedelmä ja vihannesosastolla oksentaa näyttävästi tyhjään vihanneslaatikkoon. 3v. esikoinen kärryistä huikaten vielä "onko sulla äiti paha olo?". Hävetti,mutten voinut muutakaan. Hoidimme ostokset toisesta kaupasta sillä erää. Kun oksentelu viimein loppui,iski hirveä himo salmiakkiin ja huimaus ja väsymys vei voiton. Matalat verenpaineet pyörryttivät ja miehen juuri perustama yritys työllisti miestä paljon. Oli selvittävä yksin. Toisinaan tuntui etten jaksa enää päivääkään ja hirvitti etten selviä koko hommasta. "no onneksi on vielä aikaa,kyllä tämä tästä". Vauva tuntui epätodelliselta edelleen. Yhtenä iltana tosin tunsin sen. Herätyspotkun,napakankin sisältäni. Vauva potki. Se oli sielä,se oli todellinen,se oli meidän. Mieskin tunsi. Rakenneultrassa oli vauvalla kaikki hyvin ja sukupuoli jäi salaisuudeksi loppuun asti. Hyvä niin. Tosin oli meillä omat epäilyksemme,kumpi se oli. :)

Viikot vierivät ja lensimme mieheni kanssa islantiin reissulle lataamaan akkuja. Mies puhui kaikille ylpeänä kuinka odotamme lasta,kolmatta. Kuinka ylpeä isä hän onkaan. "enkä meille sittenkin mahtuu se kolmaskin lapsi" ajatus heräsi sisälläni. Kun alkoi olla lähellä 30 viikkoa,alkoivat selkäkivut,supistukset ja kaikki muu vaivaamaan minuani. Kaikenlisäksi olemme sairastaneet hirveän tautikierteen ja olen ollut kuoleman väsynyt. Yöllä en pysty nukkumaan ja päivällä en voi. Supistelut ajoivat minut myös sairaalaan ja tarkistuttamaan kohdunsuun tilanteen. Vauvalla kaikki oli hyvin,nyt täytyy vain kestää loppuun asti. Vaatteita on ostettu ja hankintoja tehty,nyt alkaa olla kohta jo aika kasata pinnasänky ja todella ymmärtää että pian meillä on vauva. Oma pieni ja kaunis vauva joka on tullut jäädäkseen ja muuttaakseen meidän elämämme. Pieni ihmeemme. Ihme,jota koskaan ei pitänyt olla,mutta oli kuitenkin. Ihme joka varmasti tekee elämästämme vieläkin erikoislaatuisemman. Juuri niin elämisen arvoisen kuin voi tehdä.