Nämä ovat todennäköisesti ne viimeiset pyöreet viikot mitä tässä raskaudessa tulen saavuttamaan. OMITUISTA! Tuntuu että aika menee mielettömän nopeasti. Kun aika kuluu nopeasti alkaa taas vanha tuttu nousemaan uudelleen esiin. Nimittäis se pelko. Pelko siitä,mitä elämä on sitten kun on 3 lasta?Elämä on nyt ihanan tasaista. Lapselle löytyy aina vapaa syli,missä saa vain olla. Joko tyhjä syli on isän tai äidin,mutta se on aina saatavilla. Kohta pitää lasten mahtua syliin kun siinä on joku toinenkin. Onko minulla voimia ja aikaa kaikille tasapuolisesti? Minulla on 2 täydellisen ihanaa ja kaunista tyttöä ,miten vauva voisi muka olla yhtä ihana kuin he? Onkohan normaalia ajatella näin?
Muistan kun odotin toista lastamme,mielessä pyörivät ihan samat asiat,kaikki ne oli kuitenkin turhaa ja toinen tyttö oli ihan yhtä ihana kun oli edellinenkin ollut. Silti tämä tuntuu olevan nyt taas TÄYSIN eri asia. Pilaammeko kaiken kun tulee kolmaskin perään? Mihin ihmeeseen olen joutunut? Miten näin edes pääsi taas käymään?! Ainiin joo,ehkäisyhän petti ja jos kelataan toukokuulle takaisin päin makasin itku kurkussa tyrmistyneenä tutkimuspöydällä kun lääkäri näyttää kuvaruudulta minulle vauvan. Tässähän sitä sitten taas ollaan.Nyt on vauvan sukupuoli alkanut kovasti kiinnostaa,enkä osaa mielessäni yhtään kuvitella miltä vauva näyttää,saatika että meille tulee edes vauva. Olen asennoitunut vain täysin siihen ,että olen raskaana ja laskettu on joulukuussa. Ja sillä hyvä. Mutta että sieltä tulee oikeasti vauva? Kuinka typerää ihmetellä sitä vielä kolmannenkin kanssa. Ei se aiemmin ole tuntunut niin omituiselta. Vauvakutsutkin pitäisi järjestää jossain vaiheessa. Tai sitten ei.. Ehkä kuitenkin..
mun mielestä tollaset ajatukset on ihan normaaleja ja ne pitää saada sanoa myös ääneen:) meillä on vain yks lapsi, mutta muistan häntä odottaessani miettineeni että olen pilannut elämäni, etten tule selviytymään. Ihanaahan siitä kuitenkin tuli eikä elämä ole yhtään pilalla:) Eiköhän teilläkin kaikki mene taas hyvin tämän kolmannen kanssa:)! Lapset sopeutuu uusiin tilanteisiin loistavasti, eiköhän siihen syliin muutama kerrallaan mahdu:)
VastaaPoistaKiitos Katariina tsempeistä! Tottahan se on että ajattelin itse toisenkin lapsen kanssa ihan kaikkea samaa ja kaikki lutviutui juuri mahtavasti! silti Raskaana aina asioita pohtii. Se on aina niin suuri muutos kun tulee vauva ja varsinkin jos se tulee näin yllättäinkin.
PoistaYmmärrän hyvin! Jos itse tulisin nyt vahingossa raskaaksi kun tyttö on vasta puolivuotias, se olisi aikamoinen kauhunpaikka.. Ja raskaana ollessa sitä tosiaan pohtii niin kamalasti enemmän kaikkea. Eiköhän kaikki mene teillä loppujen lopuksi hyvin :)!
Poista