keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Raskausviikot 37-40 Loppusuoralla.

Koska elämä on hiukan hektistä tällä hetkellä kirjoitan pikaisen yteenvedon tässä äkkiä viimeisistä viikoista ja palaan synntytyskertomukseeni myöhemmin.

37+ Viikolla jouduin osastolle eräänä iltana yhtäkkiä sillä vauva ei liikkunut paljoa. Vauva oli jostain syystä voipunut ja ärsykkeetkään eivät auttaneet,joten jouduin olemaan osastolla yön yli tarkkailussa ja otettiin käyriä. Sen jälkeen pääsin kotiin ehtona yksi ja ainoa: LEPO. Silloin riensi anoppi,siskoni ja äitini apuun. He vuoron perään mieheni kanssa hoitivat tyttöjä että minä vain lepäsin ja lepäsin ja vauvakin tuntui virkeämmältä ja sain ladattua akkuja ja kerättyä voimia. En voi koskaan kiittää kyseisiä ihmisiä ja miestäni tarpeeksi ,että hoitivat asiat mallikkaasti ,kun itse en siihen kyennyt. Vauva alkoi taas liikkua paljon. :)

Raskausviikolla 38 yhtäkkiä olikin proteiinia virtsassa 2+ verran ja verenpaineet kohonneet reippaasti,turvotus oli aika kova kasvoissa ja muuallakin. Takaisin päivystykseen jorviin. Alkava raskausmyrkytys oli diagnoosi ja nyt pelättiin jo että miten tässä käykään. Pääsin kotiin ja 38+6 oli kontrolli äitipolilla. Käynnistävät tai laittavat kotiin. Joten 38+6 äitipolille tieni vei. Jouduin käyrille,verenpaineseurantaan ja sain vauvaa ultrassakin ihailla. Miten isoksi hän oli jo kasvanut. 3100g oli painoarvio. "Siro vauva joka kasvaa hienosti keskikäyrällä,mukavaa joulun odotusta" sanoi lääkäri. Vitutti,voin sanoa... No kaippa kaikki sitten on hyvin vaikka minä olen ihan kertakaikkisen loppu. En kykene nukkumaan koska maha on jättimäinen ja kroppani ei vain kestä enempää. Joudun joka neuvolakäynnillä Jorviin ja saan ravata edestakas. Ei tästä tule yhtään mitään! 27euroa per kerta. Monen sadan lasku tulee varmasti tämän vuoden lopussa. Miten hienoa. Päästäisivät minut kärsimyksistäni tai ettei tarvitsisi kokoaikaa rampata. Illalla alkoivat supistukset. Olin varma että nyt tulee lähtö,mutta ei tullut. Yön valvoin,valvoin seuraavankin ja sitä seuraavan,ei ne eivät koventuneet. Tuli hieman jotain verilimaa ja siihen se sitten loppui. Väärä hälytys,taas. Olin ihan poikki ja en enään halunnut vastata edes puhelimeen. 

39+4 oli jouluaatto. Olin sanonut että NYT riittää. En synnytä joulun pyhinä,mutta uuteenvuoteen en odota! Otettiin kaikki niksit käyttöön. Supistuksia,ei vauvaa... En enään vastannut kuin muutamalle puhelimeen. Vitutti niin paljon ne "joko joko?" "lähde jo synnyttämään" kommentit että olisi ollut aika painokelvotonta tekstiä jos olisin vastannut. Joka paikkaan sattui,väsymys oli kamala ja ahdisti. Sain viettää ihanan joulun lasteni kanssa. Ahdisti paljon että jos en saakkaan joulua lasten kanssa. Sain kuitenkin ja siitä olin erittäin kiitollinen. <3 

39+6 5vuotta sitten minulle sanoi lääkäri että mahdollisuus vauvaan on aika heikko sillä kroppani ei ovuloi oikeastaan ja siihen olisi ehkä lääkehoito. Miehelläni oli eräs vika,joka myöskään ei ollut kovin suotuisa vauvaa haluavalle.. Silti tässä ollaan: vauva numero 3 tulossa,mahdottomasta yhtälöstä. Kaikki on mennyt erinomaisesti ja silti hötkyilen OMAN OLONI takia? Mitä minä teen? Miksen minä vain ole ylpeä lahjasta jonka saan taas? Kuinka saatoin olla niin itsekäs. Päätän että rakastan muumimaisia muotojani vaikka kaksi viikkoa yliaikaa. On onni ja siunaus olla raskaana. Pian meillä on vauva.<3 Yöllä silitän mahaani ja yhtäkkiä tuntuu kummalta. "mitäs nyt tapahtuu?" tarkistan vessareissun yhteydessä mitä se oli. LIMATULPPAA! Nytkö jotain oikeasti tapahtuu? 

40+0 Supistelee ,muttei pahasti. Illalla käy vähän kipeää ja limatulppaa irtoilee. Käyn tarkistuttamassa synnärillä mitä se on ettei vain vettä. Ei,limatulppaa se on. 2cm auki ja kanavaa edelleen n.puoli senttiä niinkuin 2 viikkoa sitten. Petyn,ehdin jo toivoa. Kätilö sanoi että ei usko ,että menee kauan. Soitan innoissani eräälle tutulle. Hän ilmoittaa koleasti että "no voi siinä mennä silti pari viikkoo ei toi mitään merkkaa" Loukkaannun koska en olisi halunnut kuulla sitä vaikka se totta olisi ollutkin. Itkettää ja tekisi mieli latoa luuri korvaan. En jaksaisi kärsiä taas yhtään kipeää supistusta ilman että mitään tapahtuu ja halusin uskoa että ehkä pian. 

40+0 21.30 soitan miehelleni töihin: "koska tulet kotiin sattuu ihan pirusti kun supistaa ALA TULLA JO SEN RUOAN KANSSA JOS MIELIT SYÖDÄ!" Supistukset vihdoin kävi kipeää. Nytkö se tapahtuu? No kun ilta vaihtui yöksi ja vuorokausikin vaihtui,supistukset loppui. Hitto vie näinhän tässä taas kävi. Toisaalta olin iloinen. Olen niin väsynyt että sänky ja uni houkuttaa,väliäkö sillä vaikkei tullutkaan vauvaa vielä. 

40+1 Klo. 4.45 herään kipeään supistukseen. "ei taas..." 

Viimeiset masukuvat: 




38+6
Jouluaatto 39+4

40+0


2 kommenttia:

  1. nyt sait sitten hautua loppuun asti ;D Onnea vielä koko perheelle hyvän kokoisesta neidistä!

    VastaaPoista
  2. Sulle on tunnustus mun blogissa :)

    VastaaPoista